Lyhyt raportti kesäkuulta

En nyt aio kirjoittaa pitempää juttua ilman asiaa. Siksi tässä raportoin vain viime kuun tuloksen.

Kesäkuun jäljiltä pääomaa on koossa 51787,48 €. Kasvua edelliseen kuuhun on siis 1,77 %. Säästöjä kertyi vain 857,49 €, koska osa kesälomamatkasta oli maksettava nyt. Sijoitusten tuotto oli huima 0,08 %. Ensi kuulle odotan lomarahaa, joka paikkaa alkuvuoden vajeita säästötavoitteissa.

Mitä maksaisit mielenrauhasta?

Euroalueen kriisi on jälleen uutisten pääaiheita. Aktiivisesti talousuutisia seuraavat ihmiset voivat tuntea levottomuutta, varsinkin kun he näkevät pörssikurssien sukeltavan taas viime syksyn tasoille. Miten käy euron? Välttääkö Eurooppa taantuman? Tällaiset kysymykset eivät minua oikeastaan juurikaan kiinnosta.

Ai miksikö? Koska oma sijoitusstrategiani (tai säästöstrategiani) ei perustu päivän uutisten perässä juoksemiseen. Eikä se perustu myöskään pelkkiin osakkeisiin. Eikä euroon. Eikä makrotalouden sykleihin. Se perustuu laajaan hajauttamiseen, jolla kompensoidaan sekä osakkeiden että valuuttojen arvon muutokset ja talouden syklisyys. Tuo hajautus ei perustu vain intuitioon siitä, mitkä osakkeet tai omaisuusluokat käyttäytyvät eri tavoin, vaan oikeasta kurssidatasta laskettuihin korrelaatioihin.

Esitettäköön tässä joitakin lukuja vertailun vuoksi. Vertailuindeksinä käytän SPDR S&P 500 ETF:ää, joka siis seuraa mahdollisimman tarkasti S&P 500 -indeksiä. Vertailussa käytetään kahta lukua: annualisoitua tuottoa (CAGR) ja Sharpen lukua. Tulokset on nähtävissä Taulukossa 1. Laskelmat on tehty US dollareissa.

Taulukko 1. Annualisoitu tuotto ja Sharpen luku minun strategialleni (X) ja SPDR S&P 500 ETF:lle (SPY). Vuodet 2008-2011. *Vuosi 2012 alkuvuosi 15.6. asti.

Year	CAGR X	CAGR SPY	Sharpe X	Sharpe SPY
2012*	10.8 %	15.7 %	1.34	1.19
2011	10.8 %	1.9 %	0.97	0.13
2010	18.4 %	15.1 %	1.66	0.72
2009	17.0 %	26.4 %	1.34	0.98
2008	-8.0 %	-36.7 %	-	-

Edellä esitetyistä numeroista voi nähdä, että minun strategiani tuotto on tasaisempaa kuin indeksin. Romahdusvuonna 2008 tulos painui 8 % miinukselle, kun taas indeksi tippui yli 36 %. Viime vuosi, joka oli lähes nollavuosi (indeksi tuotti 1,9 %), minun strategiani tuotto oli normaali reilu 10 %. Osakkeille hyvinä vuosina strategiani jää jälkeen, mutta voittaa sen takaisin huonoina vuosina.

Viimeisimmät puoli vuotta minulla on siis ollut rahaa kiinni tässä strategiassa. Kuva 1 havainnollistaa salkun tuottoa OMX Helsinki_GI:tä vastaan. Puolen vuoden tuotto on 8,44 %. Vertailuindeksi tuotti 1,61 %. Laskelmat on tehty euroissa.

Kuva 1. Salkun kehitys puolen vuoden aikana. Vertailuna OMX Helsinki_GI.

Tämä strategia sopii minulle sen tasaisuuden vuoksi. Säilytän mielenrauhani, kun omaisuuteni arvo ei pompi ylös alas suhdanteiden mukaan. Se on jo jonkin arvoista itsessään. Kun otetaan huomioon, että pitkällä aikavälillä tämän strategian tuotto on käytännössä sama kuin indeksin, valinta on minulle selvä. Perinteisen talousteorian mallien mukaisestikin rationaalinen sijoittaja valitsee kahdesta saman tuoton antavasta sijoituksesta vähemmän volatiilin. Tämä on ymmärrettävää, koska vähemmän volatiilin sijoituksen voi muuttaa suuremman riskin omaavaksi lainarahalla, jolloin siis tuotto on parempi samalla riskillä. Minä en kuitenkaan lainarahoilla pelaa. Sen mielenrauhan vuoksi.

Puolimatkan krouvi

Aikaan ennen autoja, lentokoneita, ja junia matkan tekeminen oli haastavampaa kuin nykyään. Autolla tunneissa taittuvaan matkaan sai varata kävellen päiviä. Siksi oli hyvä, että matkan varrella oli paikkoja, joissa saattoi viettää yön. Ilmaisu puolimatkan krouvi viittaa tällaiseen paikkaan esimerkiksi kaupunkien puolivälissä. Tänä päivänä sanonnasta on tullut kielikuva, joka tarkoittaa puolivälin saavuttamista pidempikestoisessa projektissa.

Suurten taloudellisten tavoitteiden eteen työskentely on joskus kuin hidasta kävelyä. Matka taittuu, mutta vauhti on olematon. Siksi välitavoitteet ovat tärkeitä. Minä olen nyt ensimmäisen tavoitteen eli 100 000 €:n keräämisen suhteen puolimatkan krouvissa. On aika pysähtyä ja levätä.

En ole jaksanut viime kuukausina juurikaan blogia päivitellä. Ehkä syynä on jonkinlainen matkaväsymys. Tässä ovat kuitenkin lyhyesti luvut kahdelta viime kuulta. Huhtikuussa säästöjen määrä oli yhteensä 49 000,04 € eli kasvua edelliseen kuuhun on tullut 3,79 %. Lisäyksestä 1585,25 € oli pääoman lisäystä ja 0,43 % sijoitusten tuottoa. Toukokuussa säästöjä kertyi jo 50885,97 €, mikä tarkoittaa 3,85 % kasvua edelliseen kuuhun. Pääoman lisäystä oli 1558,04 € ja sijoitusten tuotto oli 0,67 %.

Vähitellen ääridefensiivisen strategiani etu alkaa näkyä. Siinä missä huhti-toukokuussa OMX Helsinki_GI tuotti -14,7 % (eli hävisi 14,7 %), minun strategiani on tuottanut 1,1 %. Vertailuna käytettävä indeksi sisältää osingot, mutta koskee vain Suomea. Vertailu ei ole reilu, mutta antaa ehkä ajattelemisen aihetta niille, jotka sijoittavat vain kotimaisiin osakkeisiin.

Jos tarkastellaan varsinaisesti sijoitettua pääomaa, olen strategian käytön alusta (16.12.2011) lähtien lyönyt indeksin. OMX Helsinki_GI on tuottanut 3,18 %, ja minun strategiani 7,84 %. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu pidemmällä aikavälillä. Tulen päivittelemään blogia melko harvakseltaan.

Maaliskuu: Kevät vai takatalvi?

Kevät on kai hiljalleen tulossa. Aurinko paistaa ja pakkaset hellittävät. Eräs tunnettu talouslehti rinnasti kevään tulon siihen, mitä viime kuukausina on tapahtunut pörssissä. Näkymät kääntyivät positiivisemmiksi, kun päivät alkoivat taas pidentyä. Mutta kuten niin usein keväällä, takatalvi voi yllättää. Kääntyvätkö kurssit vielä pakkasen puolelle? Siitä on monenlaista näkemystä, ja hyvä niin.

Sain säästöön yhteensä 1 624,01 €, mikä alkaa jo muistuttamaan normaalin kuukauden summaa. Viime kuukausina kun menot ovat olleet turhan suuria. Pitkässä juoksussa vaihtelevat säästösummat onneksi tasoittuvat. Nyt kasassa on yhteensä 47 212,97 €. Kasvua edelliseen kuukauteen on tullut 3,01 %, josta sijoitusten tuotto -0.53 %. Alkuvuoden hurjan nousukiidon jälkeen kurssit ovat tasoittuneet.

Tavoitteiden osalta olen hiukan jäljessä aikataulusta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nyt minun pitäisi olla jo ensimmäisen välitavoitteen puolivälissä. Realistisesti 50 000 € on saavutettavissa toukokuussa ja vuoden loppuun tultaessa 60 000 €. Mutta olen vielä luottavainen tavoitteen saavuttamisen suhteen (100 000 € 31.12.2014), koska aikaa on vielä runsaasti ja alkuperäinen suunnitelma oli laadittu konservatiivisesti.

Pienistä säästöistä syntyy suuri summa

Lupasin kirjoitella siitä, miten olen onnistunut karsimaan menojani vaikuttamatta elintasooni. Käytännössä tämä tapahtui käymällä yksi kerrallaan läpi kaikki suuremmat kuukausittaiset kulut ja miettimällä, missä maksan liikaa. Tällaisia menoja löytyi muutama, kuten voi nähdä Taulukosta 1. Seuraavaksi perustelen, miten sain laskettua kustannusta, ja miksi se ei vaikuttanut elintasooni.

Taulukko 1. Menojen karsinta. Verotiedot salattu yksityisyyden suojaamiseksi.

Meno	Vanha kustannus	Uusi kustannus	Säästö
Verot	-	-	101 €
Bussilippu	83 €	41 €	42 €
Internet	50 €	30 €	20 €
Puhelin	20 €	7 €	13 €
Yhteensä			176 €

Näiden lisäksi tarkistin myös sähkölaskuni, mutta se oli jo optimaalinen, joten sen kautta en saanut säästöä. Vesi ja lämmitys sisältyvät kiinteänä yhtiövastikkeeseen, joten niihin en voinut vaikuttaa. Asumiskuluja olen käsitellyt aiemmin ja ruoasta aion kirjoittaa pitemmän jutun, joten keskityn nyt vain yllä mainittuihin kuluihin.

Ensinnäkin onnistuin optimoimaan verojani muuttamalla Helsingistä Espooseen, jossa on alhaisempi veroprosentti (18,50 % vs. 17,75 %). Toki Kauniaisissa olisi vielä alhaisempi prosentti (16,50 %), mutta asuminen olisi muuten todennäköisesti kalliimpaa. Kotikunnan vaihto oli minulle loppujen lopuksi helppo valinta, koska käyn kuitenkin töissä Espoossa. Henkilökohtainen mieltymys asuinympäristön suhteenkin oli vuosien kuluessa muuttunut, joten itseasiassa tämä muutos mielestäni paransi elintasoani. Tuollainen 0,75 % muutos veroissa toisi 3000 € / kk tienaavalle lisää 22,50 € / kk. Tämä saattaa tuntua vähältä, mutta yhdessä muiden säästöjen kanssa sillä on väliä. Suurempi verosäästö minulle tuli kuitenkin verovähennysten kautta. Vero-ohjeiden läpikäymiseen käytetyt tunnit maksavat kyllä itsensä hyvin takaisin.

Toinen itsestään selvä säästö, joka seurasi muutosta, oli bussilipun halventuminen, koska minun ei enää tarvitse kulkea kunnan rajan yli. Tällöin kaupungin sisäinen lippu riittää hyvin. Satunnaiset Helsingissä käynnit voin maksaa bussikortille ladatulla rahalla. Tämä tulee halvemmaksi kuin seutulipun ostaminen pitemmäksi aikaa. Näillä näkymin Helsingin seudun liikenne siirtyy uudenlaiseen vyöhykelippujärjestelmään parin vuoden sisällä, joten silloin kulujen optimointi täytyy taas miettiä uudelleen.

Internet-laskusta sain myös tiputettua pari kymppiä pois. Minulla oli aiemmin nopein liittymä, joka oli saatavissa. Tämän liittymän tarpeellisuus oli melko huonosti perusteltavissa, varsinkin, kun pääasiallinen netin käyttöni koostuu toimista, jotka eivät vaadi nopeaa yhteyttä. Vaihdoin operaattoria ja liittymän nopeutta sellaiseksi, joka vastaa todellisia tarpeitani. Liittymä on edelleen nopea, joten en ole huomannut mitään eroa aikaisempaan. Suurimpia nopeuksia tarvitsevat ehkä vain suuria tiedostoja lataavat ja reaaliaikaisia pelejä verkossa pelaavat. Näissäkin tapauksissa nopeutta rajoittaa usein jokin muu seikka kuin oman liittymän nopeus.

Vaihdoin puhelinoperaattoria samaksi kuin nettioperaattori. Tämä yhdessä sen kanssa, että valitsin todelliseen käyttöön perustuvan laskutuksen, auttoi tiputtamaan puhelin laskun kiinteästä noin 20 €:sta käyttöön perustuvaan keskimäärin noin 7 €:oon kuukaudessa. Tämä on jälleen asia, joka riippuu omista tarpeista, ja vaatii siksi analyysin käyttötottumuksista. Puhelinoperaattorit ovat enemmän kuin valmiita auttamaan tässä erilaisten laskureiden ja tarjousten muodossa. Vaarana on toki, että samassa yhteydessä myydään jotain ylimääräistä, mutta tarkkana olemalla voi välttyä tältä.

Edellä mainituista menoista karsiminen on tuonut Taulukon 1 mukaan 176 €:n säästöt kuukausittain. Tuo lukema menee helposti yli 200 € / kk ruokamenoista karsimalla. Ruoasta on kyllä mahdollista tinkiä paljon enemmänkin, mutta kun tarkoitus on pitää elintaso vakiona, niin en ole ryhtynyt aggressiivisiin toimiin ruokakulujen optimoinnin suhteen. Näissä asioissa kun kuitenkin maku ratkaisee. Mutta tästä kirjoitan vielä erikseen enemmän.

Helmikuun tulos

Taas on kuukausi takana. Kurssinousu on jatkunut vahvana, varsinkin USA:ssa, jossa viime vuoden huiput on jo ohitettu. Voi olla, että tänä vuonna hätyytellään jo vuoden 2008 lukemia. Paljon tästä johtuu siitä, että USA:ssa ei alunperinkään jouduttu viime vuonna samanlaisen monttuun, kuin esimerkiksi Suomessa. Suomalaisiin osakkeisiin oikea-aikaisesti sijoittanut on tosin voinut keräillä kymmenien prosenttien voittoja viime kuukausina. Tosin oikea-aikaisuus on vaikea laji.

Helmikuussa en saanut säästöön kovin paljon, koska maksettavaksi tuli mm. ammattiliiton jäsenmaksu, huonekaluja sekä osa lomamatkasta etukäteen. Mikään näistä kuluista ei tietenkään ollut tiukasti pakollinen, mutta jokaisen niistä katson hyödylliseksi tavalla tai toisella. Sijoitettavaa rahaa jäi siis 568,88 €. Yhteensä rahaa on siis kertynyt 45 834,26 €. Kasvua edellisestä kuusta on tullut 1,43 %, josta sijoitustuloja on 0,15 %.

Mielenkiintoni talousasioiden seuraamiseen on ollut viime aikoina laimeahkoa, koska samat teemat vain toistuvat kerta toisensa jälkeen. Toinen asiaan vaikuttava seikka on se, että minulla ei rahaa kiinni suuririskisissä sijoituksissa. Olenkin kääntänyt huomioni blogin alkuperäisen otsikon mukaisesti menojen karsimiseen. Olen keksinyt, miten saada säästöön kuukausittain pari sataa eroa enemmän silti tinkimättä elintasosta. Mutta tästä kirjoittelen erikseen myöhemmin.

"Eläköityminen" ulkomailla

Monella meistä on joskus käynyt mielessä idea muuttamisesta ulkomaille. Erityisesti niillä, jotka haaveilevat taloudellisesta riippumattomuudesta, muutto halvempaan maahan voi nopeuttaa tuon tavoitteen saavuttamista. Suomessa eläminen on kuitenkin suhteellisen kallista. Toki hyvinvointiyhteiskuntamme takaa monia palveluja ja etuisuuksia, joista muissa maissa saa vain haaveilla. Mutta yleensä noista eduista hyötyvät eniten ne, jotka ovat vähäosaisimpia, kuten työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, invalidit, yms. Seuraavaksi keskityn lähinnä siihen, miten kalliiksi tai halvaksi eläminen muissa maissa voisi tulla, jos jätetään huomiotta yhteiskunnan tarjoamat palvelut.

Löysin laskelman, jossa on otettu vertailukohdaksi New Yorkin elinkustannukset (http://www.numbeo.com/cost-of-living/rankings_by_country.jsp). Valitsin indeksin, joka sisältää sekä päivittäistavaroiden että asumisen hinnan. Kun New Yorkissa indeksi on 100, Suomessa päästään arvoon 76,94. Jos asuminen jätetään huomiotta, indeksi on myös suomessa noin 100. Tämä lukema koskee koko Suomea, joten esimerkiksi Helsingissä saatetaan päätyä oikeasti korkeampiin lukemiin. Käytän kuitenkin edellä mainittua lukemaa vertailun pohjana. Oletetaan, että Suomessa taloudellinen riippumattomuus edellyttää 500 000 €:a. Mitä siihen tarvitaan muualla? Taulukko 1 näyttää tämän joidenkin maiden osalta.

Taulukko 1. Taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavat rahat eri maissa.

Maa	Indeksi	Pääoma
Norja	116,85	759 358 €
Suomi	76,94	500 000 €
Yhdysvallat	66,64	433 065 €
Brasilia	62,80	408 110 €
Venäjä	50,07	325 383 €
Tsekki	46,98	305 303 €
Malesia	39,75	258 318 €
Thaimaa	38,44	249 805 €
Ecuador	37,00	240 447 €
Intia	24,38	158 435 €

Olen ottanut tähän vain joitakin mielenkiintoisia poimintoja. Ensinnäkin naapurimaassamme Norjassa eläminen on tunnetusti kallista ja siellä tarvitaankin rahaa noin puolitoista kertaisesti Suomeen verrattuna. Sen sijaan Yhdysvallat jää taakse vertailussa eli Atlantin toisella puolella olisi halvempaa jättäytyä omien rahojen varaan. Niille, jotka suunnittelevat pakenevansa Rio de Janeiroon, vertailu tietää huonoja uutisia. Eläminen on siellä vain noin viidenneksen halvempaa kuin Suomessa. Itärajan takana pärjää jo 35 % halvemmalla. Yllätys minulle oli Tsekki, joka on lähes 40 % halvempi kuin Suomi.

Toisaalta etelän lämpöön kaipaavat voivat harkita Malesiaa vakavasti. Se on vain hitusen suomalaisten turistien suosikkia Thaimaata kalliimpi, mutta käsittääkseni myönteisempi maahanmuuttajia kohtaan. Näissä maissa kustannukset ovat vain puolet Suomen tasosta. Etälä-Amerikasta löytyy tätäkin halvempi maa, Ecuador, joka on maantieteensä puolesta kiinnostava paikka, koska maahan kuuluu niin rannikkoa, vuoristoa, kuin viidakkoakin. Vertailun halvin maa on Intia, jossa pärjää alle kolmanneksella Suomen pääomasta. Itse olisin näistä vaihtoehdoista kiinnostunein Ecuadorista, koska siellä asuu jo joitakin tuttujani.

Ulkomaille muuttaminen on tosin iso juttu useimmille ihmisille, jos oma elämä on pyörinyt lähinnä Suomessa. Uusi kulttuuri, uusi kieli, ja uusi elinympäristö voivat olla monelle liikaa. Monista käytännön asioistakin on huolehdittava. Osa näistä on vain järjestelykysymyksiä, mutta osassa tarvitaan jo vähän tuuriakin (vrt. esim. Green Card USA:an). Maahanmuuttajaa kohdellaan eri tavalla kuin turistia, ja joihinkin maihin viisumin saaminen voi olla vaikeaa. Työn perusteella viisumin voi ehkä saada, mutta, jos on tulossa maahan vain "laiskottelemaan" omilla rahoilla, niin tämä voi olla työläämpää. Näistä käytännön asioista kannattaa kysellä ihmisiltä, jotka ovat oikeasti asuneet kohdemaassa, jottei vastaan tule ikäviä yllätyksiä.

Tammikuu takana

Kuukausi on jälleen vaihtunut, joten on aika raportoida kuukauden tulos. Lyhyestä virsi kaunis. Eli siis säästöjä kertyi 1063,46 €. Ylimääräistä rahaa meni kesän lomamatkojen varailuun jo tässä vaiheessa vuotta. Yhteensä varallisuutta on nyt 45 188,27 €. Kasvua edelliseen kuuhun tuli 3,21 %, josta sijoitusten arvon lisäys ja osingot olivat 0,78 %. En nyt piirrä tähän mitään kuvaa, koska ne ovat niitä samoja tylsiä palkkeja. Olen tietysti viime vuoden tappioiden vuoksi jäljessä tavoitteesta.

Uuden strategian noudattaminen on yhtä jännittävää kuin maalin kuivimisen seuraaminen. Siksi en ole jaksanut blogia kovin usein päivitellä. Olen toki käyttänyt aikaani rahoitusalan kirjallisuutta lukien. Otin kertauksen vuoksi luettavaksi William Sharpen klassikkokirjan Porftfolio Theory & Capital Markets (2000, McGraw-Hill). Suosittelen tuota kirjaa kaikille, joita kiinnostaa odotusarvoihin, variansseihin, ja korrelaatioihin perustuva perinteinen portfolioteoria. Matematiikka on tehty niin yksinkertaiseksi, että sen ymmärtää kuka tahansa lukiolainenkin. Teorian johdossa on tehty selväksi, mitä oletuksia on tehty, ja teoria on sinänsä virheetön, jos nuo oletukset hyväksyy. Toki Nassim Taleb kirjassaan Black Swan (2010, Random House Trade Paperback Edition, s. 277, 278) haukkuu tuon teorian maan rakoon, koska se perustuu normaalijakaumaan. Jää lukijan harkintaa, kumpaa miestä haluaa uskoa.

Yleisestä markkinatilanteesta sanottakoon, että tammikuu oli poikkeuksellisen vahvaa nousua. Vaikka kurssit nousivat, en ole yhtään varma siitä, että pahin on vielä ohi. Näyttää siltä, että Italian ja Espanjan valtion lainojen korot ovat taas normalisoituneet. Sen sijaan Kreikan ja Portugalin korot ovat vielä kestämättömällä tasolla. Sama ajan pelaaminen jatkuu edelleen kuin viime vuonnakin. Olen melkoisen varma, että Kreikka saa uuden "pelastuspakettinsa" kaikesta huolimatta. Nyt vain yritellään pelotella kreikkalaisia kovempiin säästöihin.

Henkilökohtaisesti en ole juurikaan huolissani talouden mylleryksestä. Konservatiivinen strategiani pitää huolen siitä, että suuria tappioita ei tule. On toki mielenkiintoista kehitellä kaikenlaisia kikkailustrategioita, mutta en ole kiinnostunut laittamaan rahojani niihin kiinni. Niitä voi testailla leikkirahalla, esimerkiksi osoitteessa http://simulator.investopedia.com/Home.aspx. Tulee nimittäin halvemmaksi.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuosi 2011 on nyt takana. Se on ollut opettavainen vuosi, erityisesti sijoittamisen suhteen. Mutta ennen kuin käsittelen koko vuoden tuloksen, kerron luvut joulukuulta. Säästöön sain veronpalautusten ansiosta huimat 1992,75 €. Kokonaisuudessaan varallisuus kasvoi 43 782,79 €:oon. Kasvua kertyi siis 5,21 % edellisestä kuusta. Kuva 1 näyttää tämän palkkimuodossa. Pelkkien sijoitusten tuotto oli vaatimaton 0,42 %. Mutta plussa on kuitenkin parempi kuin miinus.

Kuva 1. Sijoitusvarallisuuden kehitys ja tavoitteet.

Sitten tullaan koko vuoden lukuihin. Kun vuosi alkoi, en ollut vielä sijoittanut senttiäkään suoraan osakeisiin. Rahastoissa oli jonkin verran rahoja. Tällöin käytettävissä sijoitusvarallisuutta oli 29 291,95 €. Vuoden aikana kasvua tuli siis 49,47 %. Lisätyn pääoman osuus oli 54,23 %. Tästä jo tyhmempikin laskee, että tappiota tuli, eli sijoitusten tuotto vuoden aikana oli yksinkertaisesi laskettuna -4,76 %. Verotukseen voin merkata -3096,48 € voittojen ja tappioiden erotukseksi. Osingoistahan verot on jo maksettu, ja niistä kertyi 729,35 €.

Joulukuun aikana vaihdoin uuteen strategiaan, joka antaa suurinpiirtein osakemarkkinoiden keskituoton, mutta pienemmällä riskillä. Perinteisen talousteorian mukaan rationaalinen, riskiä karttava sijoittaja pyrkii minimoimaan riskin annetulle tuotto-odotukselle. Toisaalta tehokkailla markkinoilla myös pitäisi päteä, että arvolla painotettu markkinaportfolio antaa tuon minimiriskin. Mutta mikä on markkina? Miten teemme rajauksen? Tässä on joitakin ajatuksia uudelle vuodelle. Joka tapauksessa jatkan vanhoin kujein eli vuoden päästä olemme viisaampia sen suhteen, miten uusi strategia on lähtenyt toimimaan.

Osakkeen negatiivinen korrelaatio

Otsakkeen mukaisilla hakusanoilla oli joku Googlettanut ja päätynyt minun blogiini. En tiedä, mikä on ollut haun tarkoitus, mutta joka tapauksessa ajattelin kirjoittaa jotain aiheesta. Monesti kuulee sanottavan, että hajauttaminen on ainoa "ilmainen lounas", joka sijoittajalle on tarjolla. Hajauttamalla voi eliminoida osakekohtaista riskiä, jolloin jäljelle jää vain markkinariski. Eri sektorien ja eri maiden kesken hajauttamisen pitäisi pienentää riskiä. Ikävä kyllä nykyisillä globaaleilla markkinoilla korrelaatiot ovat melkoisen vahvoja, ja todellinen hajauttaminen on haastavaa.

Yksityisen sijoittajan ei tarvitse ostaa isoa lajikoimaa osakkeita, vaan hajautuksen voi tehdä helposti indeksiä seuraavalla ETF:llä. Tällöin suurin osa yksittäisten osakkeiden riskistä on eliminoitu. Jäljelle jää markkinariski. Voiko tälle tehdä mitään? Löysin tuoreen listan vaihdon perusteella suosituimmista ETF:stä (http://etfdb.com/compare/volume/). Kun karsitaan pois vivutetut ja käänteiset ETF:t, jäljelle jää seuraava lista (suluissa ticker):

1. SPDR S&P 500 (SPY)
2. Financial Select Sector SPDR (XLF)
3. Russell 2000 Index Fund (IWM)
4. MSCI Emerging Index Fund (EEM)
5. QQQ, kohdeindeksi Nasdaq (QQQ)
6. FTSE China 25 Index Fund (FXI)
7. Emerging Markets ETF (VWO)
8. MSCI EAFE Index Fund (EFA)
9. Silver Trust (SLV)
10. S&P 500 VIX Short-Term Futures ETN (VXX)
11. Energy Select Sector SPDR (XLE)
12. Industrial Select Sector SPRD (XLI)
13. MSCI Japan Index Fund (EWJ)
14. MSCI Brazil Index Fund (EWZ)
15. SPRD Gold Trust (GLD)
16. Materials Select Sector SPDR (XLB)
17. Market Vectors TR Gold Miners (GDX)
18. United States Oil Fund (USO)

Näissä on mukana suuria indeksejä seuraavia ETF:iä (SPY, IWM, QQQ), sektorikohtaisia ETF:iä (XLF, XLE, XLI, XLB), eri markkina-alueille keskittyviä ETF:iä (EEM, FXI, VWO, EFA, EWJ, EWZ), ja raaka-aineita seuraavia ETF:iä (SLV, GLD, USO), sekä pari erikoisempaa tuttavuutta (VXX, GDX). Saako näillä aikaiseksi hyvän hajautuksen? Tutkitaan ETF:ien korrelaatioita viimeisen 6 kk ajalta (ks. Taulukko 1).

	EEM	EFA	EWJ	EWZ	FXI	GDX	GLD	IWM	QQQ	SLV	SPY	USO	VWO	VXX	XLB	XLE	XLF	XLI
EEM	1.00
EFA	0.94	1.00
EWJ	0.86	0.92	1.00
EWZ	0.95	0.90	0.79	1.00
FXI	0.95	0.86	0.77	0.88	1.00
GDX	0.48	0.43	0.39	0.49	0.46	1.00
GLD	0.06	0.01	0.03	0.07	0.09	0.70	1.00
IWM	0.91	0.92	0.83	0.87	0.85	0.37	-0.07	1.00
QQQ	0.90	0.89	0.81	0.86	0.84	0.42	-0.05	0.93	1.00
SLV	0.26	0.21	0.20	0.29	0.26	0.75	0.79	0.15	0.14	1.00
SPY	0.94	0.96	0.86	0.90	0.87	0.41	-0.07	0.97	0.96	0.16	1.00
USO	0.73	0.69	0.63	0.74	0.67	0.51	0.13	0.69	0.70	0.40	0.72	1.00
VWO	1.00	0.94	0.86	0.95	0.95	0.47	0.06	0.91	0.89	0.27	0.93	0.73	1.00
VXX	-0.86	-0.87	-0.78	-0.83	-0.79	-0.42	0.03	-0.87	-0.86	-0.24	-0.89	-0.66	-0.85	1.00
XLB	0.93	0.93	0.83	0.90	0.87	0.52	0.06	0.95	0.92	0.28	0.97	0.73	0.93	-0.89	1.00
XLE	0.91	0.92	0.82	0.90	0.84	0.49	0.03	0.93	0.92	0.27	0.96	0.77	0.91	-0.88	0.96	1.00
XLF	0.91	0.92	0.83	0.87	0.84	0.36	-0.10	0.94	0.87	0.13	0.95	0.65	0.90	-0.85	0.92	0.91	1.00
XLI	0.92	0.94	0.84	0.89	0.85	0.39	-0.07	0.96	0.93	0.16	0.98	0.71	0.92	-0.88	0.96	0.94	0.94	1.00

Taulukko 1. Korrelaatiot laskettu palvelun: http://etfscreen.com/corrmatrix.php avulla.

On suhteellisen helppo nähdä, että korrelaatiot ovat vahvoja eri indeksien välillä (r ≥ 0.93), eri sektoreilla (r ≥ 0.91), ja eri markkina-alueilla (r ≥ 0.77). Raaka-aineet, erityisesti kulta, tekevät poikkeuksen. Tosin öljy korreloi melko vahvasti osakkeiden kanssa. VXX perustuu VIX-indeksiin, joka mittaa markkinoiden volatiliteettia. Sillä on vahva negatiivinen korrelaatio osakkeiden kanssa.

Mitä tästä opimme? Tietenkään vain yhden ajanjakson korrelaatioista ei pidä vetää liian suuria johtopäätöksiä, mutta lienee selvää, että ostamalla yhtä osakepohjaista ETF:ää, voi saada suuren osan mahdollisista hajauttamisen hyödyistä. Jos oikeasti halutaan suurempaa hajauttamista, on katsottava osakemarkkinoiden ulkopuolelle. Edellä ei ole vielä käsitelty kaikkia mahdollisia ETF:iä, vaan ainoastaan eniten vaihdettuja. Yksi omaisuusluokka, joka on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle ovat joukkovelkakirjat. Asiasta kiinnostunut lukija löytää niiden korrelaatiot edellä mainitun palvelun kautta.

Uusi strategia

Lupasin jo kirjoitella jotain uudesta strategiastani, jota alan noudattamaan vuoden vaihteesta eteenpäin tai ehkä jo hiukan sitä ennen. Tavoitteena ei ole saada niinkään suuria tuottoja kuin välttää suuri heilahteluja sijoitussalkun arvossa. Kuva 1 havainnollistaa tätä asiaa. Siinä on kuvattuna valitsemani strategia verrattuna S&P 500 -indeksiin tältä vuodelta. Jyrkän kasvun aikoina strategia jää jälkeen markkinoista, mutta toisaalta suurissa pudotuksissa ei tiputa juurikaan (2007-09 peak-to-trough pudotus oli 20 %, kun monet indeksit tulivat alas 60 %). Pitkällä aika välillä tuotto on melkolailla sama kuin esim. S&P 500:n, mutta volatiliteetti on huomattavasti pienempi. Pitkän ajan kurssikäyrä on melkein rypytön viiva yläviistoon eli jokaisen sunnuntaisijoittajan märkä uni.

Kuva 1. Uusi strategia verrattuna S&P 500 -indeksiin tänä vuonna.

Mitään maagista tässä strategiassa ei siis ole. Perusidea on sijoittaa rahaa muuhunkin kuin osakkeisiin. Osakkeet korreloivat vahvasti keskenään erityisesti laskusuhdanteissa. Nykyisillä globaaleilla markkinoilla myös eri markkina-alueet korreloivat keskenään. Sen sijaan eri omaisuuslajien välillä ei ole juurikaan korrelaatiota tai se on jopa negatiivinen. Lievä, mutta tilastollisesti merkittävä negatiivinen korrelaatio löytyy mm. osakkeiden ja valtioiden joukkovelkakirjojen väliltä. Muita sijoituskohteita ovat mm. valuutat, arvometallit, kiinteistöt, ja muu kiinteä omaisuus. Näiden ja osakkeiden välillä korrelaatiot ovat usein lähellä nollaa. Muitakin kuin osakkeita voi ostaa arvopapereiden (esim. ETF:t) kautta, joten tarvetta esimerkiksi fyysisen omaisuuden varastointiin ei synny.

On myös huomattava eri omaisuusluokkien osakkeisiin nähden erilainen käyttäytyminen esim. inflaation suhteen tai talouden nousu- ja laskusuhdenteissa. Sopivalla hajautuksella voi välttää suuria pudotuksia sijoitussalkun arvossa. Toinen strategiaan liittyvä keskeinen idea on salkun tasapainottaminen sopivin väliajoin. On selvää, että parhaiten tuottanut omaisuusluokka kasvattaa osuuttaan salkussa ja huonosti tuottaneet pienentävät suhteellista osuuttaan. Toisaalta, jos emme yritä ennustaa tulevaisuutta menneiden tuottojen perusteella, optimaaliset omaisuusluokkien painot määräytyvät korrelaatioiden perusteella. Siksi tasapainottaminen on tarpeen. Useimmissa tapauksissa tämä onnistuu ostamalla lisää huonoiten pärjänneitä omaisuusluokkia. Tällöin kaupankäyntikulut ja veroseuraumukset pysyvät pieninä.

Tämä strategia on toivottavasti sellainen, että se antaa mahdollisuuden nukkua yöt rauhassa. Koska strategia pärjää sekä nousu- että laskusuhdanteessa, ei ole tarpeen seurailla talousuutisia. Jatkan tosin parin kaverini kanssa edelleen uusien strategioiden metsästystä, mutta voi mennä vuosia ennen kuin löydämme mitään toteuttamisen arvoista. Sillä aikaa keräilen rahaa tällä strategialla.

Marraskuun tulos

Marraskuussa tapahtui henkilökohtaisessa elämässä suuri muutos, kun vaihdoin asuntoa. Tästä syntyi jonkin verran ylimääräisiä kuluja, joten en saanut säästöön ihan niin paljon rahaa kuin olin ajatellut. Lisäksi panin 30 000 € kiinni asuntoon, joten se on pois sijoitusvarallisuudesta, joka on käytettävissä arvopapereihin. Tästä johtuen alkuperäinen tavoite eli 100 000 € reilun kolmen vuoden sisään ei onnistu, jos tuota asuntoon sijoitettua summaa ei lasketa mukaan. Olkoon tavoite siis tästä lähin ns. net worth -tavoite eli arvopapereiden lisäksi lasken mukaan asunnon arvon vähennettynä sitä varten otetulla velalla.

Joka tapauksessa säästöä kertyi siis marraskuussa 825,75 €. Omaisuuden arvo kasvoi marraskuussa 4,40 % eli se on nyt 41 614,88 €. Sijoitusten tuotto ilman pääoman lisäystä oli siis 2,33 %. Kuva 1 näyttää omaisuuden arvon kehityksen tältä vuodelta.

Kuva 1. Pääoman toteutunut kehitys ja tavoite vuodelta 2011.

Maaginen 40 000 € raja meni siis rikki. Tämä olisi tapahtunut jo jokunen kuukausi aiemmin, jos en olisi pannut rahojani osakkeisiin. Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut, riskinotto kuuluu sijoittamiseen, jos haluaa saada tuottoa. Välillä nuo riskit sitten vaan toteutuvat. On parempi, että ne toteutuvat nyt, koska rahasummat ovat vielä suhteellisen pieniä. Toisaalta laskusuhdanne kasvattaa myös sijoittajana luonnetta aivan toisella tavalla kuin noususuhdanne. Noususuhdanteeseen osaa kuka tahansa keksiä tuottavia sijoitusmenetelmiä, mutta karhumarkkinoilla todellinen riskinottokyky ja strategioiden toimivuus paljastuu.

Lähitulevaisuuden suunnitelmat alkavat selkiytyä. Olen nyt myynyt loputkin spekulatiiviset sijoitukset pois. Vielä viikko sitten olin sitä mieltä, että laskusuhdanne tuottaa uudet pohjat. Nyt en ole siitä enää niin varma. Kun euron hajoaminen on otettu esille jo sellaisena vaihtoehtona, että yritykset varautuvat siihen, ovat politiikot oikeasti selkä seinää vasten. Kohta jokin suurempi taho (IMF tai EKP) puuttuu asioihin tavalla, josta seuraa, että en haluaisi pitää positioita markkinoita vastaan. Sen opin spekuloinneistani, että markkinoita vastaan pelaavan aikaväli on lyhyt ja voitot kannattaa kotiuttaa ajoissa, koska on monen vaikutusvaltaisen tahon intresseissä, että päätrendi on ylöspäin.

Nyt kerään sen verran irtonaista rahaa, että voin aloittaa uuden strategiani mukaisen sijoittamisen. Tai ehkä säästäminen on parempi sana kuin sijoittaminen, koska kyseessä on pohjimmiltaan passiivinen strategia. Yritän löytää aikaa kirjoittaa siitä tarkemmin tässä joulukuun aikana.

Varmistelua

Nyt kurssit ovat taas tulleet alaspäin ja näyttää siltä, että pian saadaan uudet pohjat tälle vuodelle. Käteni kuitenkin kävi jo myyntinapilla eli myin 50 % myyntiwarranteistani pois pienellä voitolla. En aio ruveta ahneeksi. Tälle vuodelle on ihan hyvä tulos, jos pääsee omilleen, koska sen verran hurjaa on ollut osakkeiden hintojen lasku. Pidän kuitenkin vielä loput 50 % spekulatiivisista sijoituksistani, koska en näe laskusuhdanteelle pikaista loppua.

Marraskuun lopussa piti europäättäjien löytää "lopullinen ratkaisu", joka kuitenkin tussahti kuuluvasti. Tämä näkyy kursseissa ensin rallina ylöspäin ja sitten vastaavana lasketteluna alaspäin. OMXH25-indeksi on melkein taas lokakuun alun lukemissa. Myös euro on heikentynyt dollaria vastaan reippaasti. Ei Yhdysvalloissakaan kovin hyvin mene, koska republikaanit ja demokraatit epäonnistuivat budjetin tasapainottamiseen pyrkineissä ponnisteluissaan. Perusongelma on sama molemmin puolin Atlanttia: erilaisia poliittisia päämääriä ajavat tahot eivät pääse yhteisymmärrykseen. Yhdysvalloissa nämä tahot ovat puolueita, kun taas Euroopassa ne ovat tiukan ja löysän talouskurin maat. Uskon, että ratkaisu löytyy vasta, kun välitön taloudellinen tilanne on niin huono, että vastapuolelle periksi antaminen on pienempi paha.

Yksityinen sijoittaja tai säästäjä voi tuntea olonsa melko orvoksi, kun suuret päättäjät pelaavat pelejään. Kriisitilanteissa useimmat osakkeet näyttävät korreloivan vahvasti eli markkinakomponentti määrää kurssien suunnan yhtiöiden omien fundamenttien jäädessä sivurooliin. Siksi osakepoimintaan perustuva sijoitusstrategia voi antaa yllättävän huonoa tulosta lyhyellä aikavälillä nykytilanteessa. Tällaisen sijoittajan aikajänne on kuitenkin pitkä, ja siksi jos itse olisin tuollaisen strategian valinnut, istuisin käsieni päällä. Korkeintaan joitakin ostoja tekisin, jos se kuuluisi strategiaan.

Olen kuitenkin valinnut toisenlaisen strategian, jonka otan käyttöön vuoden vaihteessa. Pyrkimyksenä on saada aikaan mahdollisimman tasainen tuotto erilaisissa skenaarioissa. Noususuhdanteessa ei lähdetä mukaan kuplaan, ja laskusuhdanteessa ei menetetä kymmeniä prosentteja. Reaaliset tuotot pyritään pitämään kohtuullisina sekä inflaation että deflaation aikana. Ns. beta on siis pieni, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita pieniä tuottoja. Suuren betan strategioissa on mahdollisuus tietysti suurempiin tuottoihin jollakin aikavälillä, mutta tavallisesti laskusuhdanne syö merkittävän osan niistä, ellei sitten onnistuta ajoittamisessa. Minä en usko siinä onnistuvani, joten suuresta betasta seuraa pääasiassa vain suuria heilahteluja ja unettomia öitä. Pieni beta on siis minun valintani. Vuoden vaihteeseen asti kuitenkin jatkan nykyisellä spekulointilinjallani.

Euroalueen tulevaisuus vaakalaudalla

Olen tehnyt päätöksen päivittää blogia hiukan useammin. Samalla muutan tyyliä jonkin verran vapaammaksi eli aion kommentoida myös päivän polttavia aiheita, ja pohdiskella niiden vaikutusta tällaisen sunnuntaisijoittajan toimiin.

Tällä hetkellä euroalueen tulevaisuus näyttää epävarmalta. Kreikan velkaongelmat ovat olleet jo pitkään uutisissa. Maa on käytännössä täysin ulkopuolisen avun varassa. Kreikka ei kuitenkaan ole suurin huolenaihe, koska pienen valtion velkasaneeraus ei suuresti maailmantaloutta horjuta. Henkilökohtaisesti minua eivät enää paljon kiinnosta uutiset Kreikasta, koska markkinat ovat jo hyvin pitkälle hinnoitelleet tappiot sisään joukkovelkakirjojen ja osakkeiden arvoihin.

Sen sijaan Italian tilanne on toinen. Siinä missä Kreikan velkataakka on suuruusluokkaa 340 miljardia euroa, Italialla on velkaa noin 1900 miljardia euroa. Mikään tukipaketti ei pelasta Italiaa, jos sen taloutta ei saada kestävälle perustalle. Tänään Italian valtion 10-vuotisten joukkovelkakirjojen tuotto oli 6,656 %. Vastaavien Saksan valtion velkakirjojen tuotto oli 1,780 %. Sijoittajat vaativat siis Italian joukkovelkakirjoille 4,876 %:n riskilisää. Kipukynnyksenä tälle riskilisälle on pidetty 4,5 %:ia, jonka jälkeen aiempien kokemusten perusteella velkaisista valtiosta tilanne on eskaloitunut.

Mielestäni eurojohtajat ampuivat itseään jalkaan viime kuun lopun huippukokouksessa, jossa päätettiin mm. pankkien vakavaraisuusvaatimusten nostamisesta. Luonnollisesti helppo keino parantaa vakavaraisuutta on myydä riskisijoituksia pois. Italian valtion joukkovelkakirjoja on myyty hurjaan tahtiin, koska korot ovat nousseet, vaikka EKP on tehnyt tukiostoja, joilla on yritetty laskea niitä. Tilanne on nyt herkkä poliittisille töyssyille, joita Berlusconin hallitsemassa Italiassa väistämättä tulee eteen.

Omalta osaltani olen nyt suojassa sekä euron arvon heittelyiltä että kurssien laskulta. Sijoitin juuri 30 000 € asuntoon ja minulla on myös 44 000 € positio markkinoita vastaan (johdannaisilla; sijoitettua rahaa on vain murto-osa tästä summasta). Jos nyt alkaa hurja ralli, jossa kurssit nousevat kymmeniä prosentteja, jään toki siitä paitsi, mutta sille ei voi mitään. Vuoden vaihteessa minulla on sitten uusi suunnitelma, joka on perusteltu paitsi backtestauksella, myös terveellä maalaisjärjellä. Mutta siitä kerron myöhemmin. Vihjeenä annettakoon, että keskeinen idea perustuu korrelaatioon.

Lokakuun tulos ja jatkopohdintoja

Alkukuusta osakekurssit kävivät tähän astisissa pohjalukemissaan. Näin jälkikäteen katsottuna 4. päivä olisi ollut oikea aika ostaa osakkeita ja myydä pois myyntiwarrantit. Jos näin olisin tehnyt, voittoa olisi tullut viisinumeroinen euromäärä, kun otetaan huomioon sekä voitolla olleet warrantit, että kuukauden nousu osakekursseissa. Näin en kuitenkaan tehnyt, koska ajattelin laskun jatkuvan. Loppukuusta alkoikin sitten olla tukalat oltavat.

Nyt kuitenkin tilanne näyttää taas erilaiselta. Ensin euromaiden johtajat kasasivat suunnitelman, jonka piti ratkaista kriisi. Markkinat ottivatkin tämän suunnitelman hyvin vastaan, ja kurssit nousivat kohisten. Mutta sitten Kreikan pääministeri ilmoitti yllättäen kansanäänestyksestä, joka liittyy pelastuspakettiin. Yhtäkkiä innostus kaikkosi. Kansahan saattaisi äänestää "väärin" (samasta syystä Suomessa ei tule äänestystä esim. ydinvoimasta). En tiedä, mitä Papandreoun päässä on liikkunut. Ehkä sisäpoliittiset syyt ajoivat tähän kaikki tai ei mitään ratkaisuun. Ehkä pääministeri halusi muistuttaa, että Kreikka on demokratian kehto, jossa valta kuuluu Kreikan kansalle, eikä markkinavoimille. Mikä ikinä syy olikaan, tämä tietää hyviä uutisia minulle.

Jotain opin viime kuussa: ei pidä olla ahne. Liika ahnehtiminen johti siihen, että en myynyt myyntiwarranteja voitolla. Nyt aion sen tehdä ensimmäisen tilaisuuden tullen. Markkinoita huolestuttavat paitsi Kreikan kansanäänestys, myös Italian kyky hoitaa talouttaan. Italian tilanne on heijastunut kasvaneina korkoina. Ero Saksan valtion velkakirjoihin on kasvanut yli 4 %:iin, mikä on huolestuttavaa. En kuitenkaan aio jäädä odottamaan, että nämä huolet ratkeavat (tai eskaloituvat), vaan toimin ennen sitä, koska ahneella on tunnetusti likainen loppu.

Joka tapauksessa, kaikesta sähläilystäni huolimatta, onnistuin joitakin warrantteja kotiuttamaan voitolla, mistä seurasi se, että lopputulos viime kuulta oli positiivinen. Pääoma kasvoi 39 895,25 €:oon, mikä on 4,56 % enemmän kuin viime kuussa. Tähän toki vaikutti pääoman lisäys säästöjen kautta, joita tuli 1 403,94 € eli 3,68 %. Kuva 1 näyttää pääoman kehityksen. On muistettava, että minulla on kuitenkin suurin osa rahoista tällä hetkellä käteisenä, ja vain pieni osa warrantteina, mikä vaimentaa markkinoiden heilahtelujen vaikutusta.

Kuva 1. Pääoman kehitys.

Parempia aikoja odotellessa olen tutkinut asioita ja valinnut uuden huolettomamman sijoitusstrategian, joka on backtestattu noin 30 vuoden ajalta. Menetelmä ei tavoittele markkinoita parempaa tuottoa, vaan samaa pitkän aikavälin tuottoa, mutta huomattavasti pienemmällä riskillä. Otan tämän menetelmän käyttöön kuitenkin vasta vuoden vaihteesta eteenpäin. Syynä tähän on se, että irrotan nyt 30 000 € aiemmasta sijoituspääomasta asunnon ostoon. Vasta vuoden vaihteessa minulla on riittävästi rahaa uuden sijoitusstrategian käyttöön ottamiseksi.

Blogista tulee ehkä hiukan tylsä, koska minulla ei ole vähään aikaan juurikaan sanottavaa raha-asioista. Lisäksi blogin aiheet ovat ajelehtineet jonkin verran pois alkuperäisestä ideasta. Haluaisinkin nyt kommentteja siitä, kannattaako minun jatkaa blogin pitämistä, ja mistä aiheista. Teen tätä kuitenkin huvikseni, ilmaiseksi, ja rajallisilla resursseilla.

Syyskuun vuoristorata-ajelu

Syyskuussa kurssit sahasivat ylös ja alas kuin vuoristorata. Ja myös mahasta otti kuin Linnanmäen laitteissa. Mutta vika oli omani, koska tarkistin kursseja käytännössä monta kertaa päivässä ja luin paljon talousuutisia. Pääosassa uutisissa oli tietysti velkakriisi. Kreikan tilanne luo markkinoille epävarmuutta. Kukaan ei oikein varmasti tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Monet yhdysvaltalaiset lehdet kirjoittavat Kreikan velkasaneerauksesta jo tosiasiana, jossa kysymysmerkkinä on vain päivämäärä, kun taas euroalueen johtajat yrittävät vakuuttaa päinvastaista. Kun politiikka tulee markkinatalouden tielle, on mikä tahansa mahdollista.

USA:n tilanne ei ole sinänsä yhtään parempi. Velkaa on liikaa, eikä sen vähentäminen tunnu onnistuvan, koska republikaanit eivät ole valmiita tinkimään rikkaiden oikeuksista. Kiinankin tilanne huolestuttaa, vaikka tähän asti kasvu on siellä ollut vahvaa. Kuparin hinta on tuli alas syyskuun aikana noin 25 % (ks. Kuva 1), minkä eräs analyysi yhdisti Kiinan teollisuuden ongelmiin. Oli niin tai näin, koska yleinen trendi näyttää olevan alaspäin, yksikin negatiivinen tapahtuma riittää muuttamaan sahaavat kurssit selväksi laskuksi. Oma epäilykseni on, että Kreikan tilanne äityy vielä pahaksi.

Kuva 1. Kuparifutuurien hinta. Huomaa suuri pudotus syyskuussa.

Minulla on siis myyntiwarrantteja, ja ostin niitä vielä lisää. Syyskuun osalta näiden tuotto oli 5,00 %. Tuoton laskentaan on otettu mukaan käteinen, jota minulla kuitenkin on suurin osa pääomasta. Mitään hienoja käppyröitä minulla ei ole tähän piirtää, koska en ole ehtinyt kehitellä valmiiksi uutta tuottojen laskentajärjestelmääni.

Säästöjen osalta kuukausi jäi laihaksi, koska minun piti ostaa uusi tietokone edellisen hajottua. Valitsin läppärin sijasta pöytäkoneen, koska sitä on helpompi korjata itsekin. Toivon, että tämä investointi riittää seuraavaksi noin kolmeksi vuodeksi. Amortisoitu kulu ei sitten loppujen lopuksi ole kovin suuri. Säästö oli siis 356,23 €, joten säästöt mukaan lukien pääoma kasvoi edellisestä kuusta 5,99 %. Yhteensä pääomaa on siis  38 122,42 €. Kuva 2 näyttää pääoman kehityksen kuukausittain.

Kuva 2. Tavoittena oleva ja toteutunut pääoman kertymä kuukausittain.

Kohta saan siis paikattua elokuu tappiot. Tässä vaiheessa on ihan OK, että tappiota tulee, koska saan helposti paikattua menetykset palkkatuloilla. Myöhemmässä vaiheessa tämä ei enää onnistu niin helposti. Kuten jo jossain ensimmäisistä blogikirjoituksistani kerroin, tarkoituksena on ottaa alussa enemmän riskiä juuri siksi, että tappiot eivät ole absoluuttisessa mielessä niin suuria, mutta mahdollinen palkkio voi olla suurempi kuin maltillisella strategialla, ja alussa kerrytetty pääoma on tärkeintä pitkällä aika välillä, koska se saa kasvaa pisimmän aikaa korkoa korolle.

Veikkanpa, että lokakuun kuluessa saamme selvyyden siitä, mihin suuntaan Kreikan tilanne on menossa, ja tienaanko rutkasti vai kartutanko tämän vuotista tappiotiliäni vielä enemmän.

Elokuun tappiot

Elokuun alun jyrkkä kurssien lasku yllätti minut samoin kuin se yllätti monen muunkin osakesijoittajan. Näin jälkikäteen voidaan pohtia, mistä lasku johtui, mutta se on vain jälkiviisautta. Nyt tappioille ei voi enää mitään. Jos joku osaisi ennakoida kaikki kurssien liikkeet etukäteen, hän olisi hillittömän rikas. Rakentavampaa on miettiä, onko oma sijoitusstrategia henkilökohtaiselle riskisietokyvylle sopiva. Tähän aiheeseen Kohti taloudellista riippumattomuutta viittasikin omassa blogissaan, joten ei siitä sen enempää tässä.

Olin jo heinäkuussa keventänyt salkkuni osakepainoa noin 50 %, ja ottanut pienen spekulatiivisen position kultaa, joten kaikkein pahin rysäys ei iskenyt koko pääomaan. Kullalla jopa tienasin vähän, mutta nyt olen myynyt kaikki pois. Kullan hinta on kuplassa, mutta sitä, milloin tuo kupla puhkeaa, on vaikeampi arvioida. Parempi oli myydä liian aikaisin, kuin liian myöhään. Lisäksi halusin ostaa jotain muuta, ja riskien hallitsemiseksi en halunut laittaa käteisenä olevaa rahaa enempää likoon.

Ennen kuin kerron, mitä tuo joku muu on, mainitsen vielä, että myin kaikki loputkin osakkeeni pois elokuun alun pudotuksessa. Eli siis ostin kalliilla ja myin halvalla. Tämä kuulostaa tyhmältä, mutta myynti kuului sijoitusstrategiani. Itse asiassa sen mukaan minun olisi pitänyt myydä osakkeet aikaisemmin. Viivyttelin, ja kärsin ylimääräisiä tappioita. Muistaakseni Seppo Saario kirjassaan Miten sijoitan pörssiosakkeisiin käsitteli yhdessä luvussa tätä aihetta, ja päätyi johtopäätökseen, että sijoittajan tulisi olla päättäväinen toimissaan. Turha jahkaaminen johtaa typeryyksiin. Toinen vaihtoehto on olla pelkästään buy & hold -sijoittaja, jolloin myyntejä ei tarvitse miettiä.

Jotain hyötyä tappiolla myymisestä kuitenkin oli. Nyt minulla on noin 3800 € edestä tappiota, jotka voin vähentää verotuksessa tulevina vuosina mahdollisista voitoista. Eli siis vähään aikaan en pääomaveroja maksele. Lisäksi vaihtovoluumia tuli sen verran enemmän, että osakevälittäjä kiittää halvemmilla välityspalkkiolla.

Sitten tullaan siihen, mitä se muu on, jota ostin: myyntiwarranteja. Tämä perustuu näkemykseeni siitä, että kurssilaskun pohjia ei olla vielä nähty. Myyntiwarrantit ovat helppo tapa saada tuottoja, jos tämä näkemys osoittautuu todeksi. Warranteilla voi käydä kauppaa kuten osakkeilla ja ne ovat likvidejä. Toki ne ovat johdannaisina suurempi riskisiä kuin osakkeet, mutta olen rajoittanut riskiä siten, että sijoitan niihin maksimissaan 15 % rahoistani. Näin ollen huonoimmassa skenaariossa menetän tuon 15 %, mutten yhtään enempää. Toisaalta warranteihin liittyy vipuvaikutus eli pienemmällä rahalla voi saada suuren position, ja siten heilunta on suurempaa. Näin on mahdollista moninkertaistaa warranteihin sijoitetut rahat, jos kurssit liikkuvat kymmeniä prosentteja.

On kuitenkin huomattava, että johdannaisilla on tietty voimassaoloaika. Tämän vuoksi niihin sijoittavan täytyy olla oikeassa paitsi kurssien suunnasta, myös ajoituksesta. Johdannaisten hinnoittelua voi tarkastella Black-Scholes-kaavan perusteella. Se antaa johdannaiselle hinnan, joka riippuu kohde-etuuden nykyhinnasta, johdannaisen toteutushinnasta, kohde-etuuden volatiliteetistä, riskittömästä korosta, ja jäljellä olevasta voimassaoloajasta. Olen pyöritellyt Black-Scholesia nyt pari kuukautta piirrelleen käyriä ja laskeskellen hintoja. Luulisin tietäväni, mitä teen. Aika näyttää, miten äijän käy.

Säästöjen puolesta elokuu oli tavallinen kuukausi. Säästöön jäi 1 068,92 €. Kuitenkin, kun sijoitustappiot otetaan huomioon, pääoman muutos oli -7,71 % eli sitä oli 31.8. yhteensä 35 968,54 €.

Olen päättänyt, etten tästä kuusta eteenpäin näytä sijoitusteni kehitystä suhteessa vertailuindeksiin. Tähän on kaksi syytä: 1) sopivaa indeksiä ei löydy, ja 2) position koko vaihtelee, minkä vuoksi vertailukelposeen tulokseen pitäisi laskea mukaan käteinen. Näistä syistä aion näyttää vain koko pääoman kehityksen kuukausittain, sisältäen käteisen, korkosijoitukset, osakkeet, sekä johdannaiset ja muut sijoitusinstrumentit. Alla Kuvassa 1 näkyy tämän vuoden kehitys.

Kuva 1. Pääoman kehitys ja tavoite kuukausittain.

Elokuun osalta kuvaaja näyttää synkältä, mutta todellisuudessa warranttien arvot olivat juuri tuona päivänä alimmillaan ja nyt niiden arvo on jo pari tuhatta euroa suurempi. Eli vielä on aivan mahdollista ottaa kiinni tavoitteesta puuttuva summa syyskuussa.

Helteinen heinäkuu

Heinäkuu oli helteinen, juuri sellainen kuin loman pitääkin olla. Varsinkin alkukuusta oli aikaa pohtia sijoitussalkun sisältöä, ja päädyin tekemään joitakin muutoksia riskienhallinnan vuoksi. Yksinkertaisuudessaan ideana on hajauttaa sijoituksia maantieteellisesti. Epävarmuutta on sekä Euroopassa Kreikan velkojen takia että Yhdysvalloissa velkakatto-ongelman vuoksi. Hikoilla voi siis helteen lisäksi myös taloudellisten tekijöiden vuoksi. Minulla on jonkinlainen näkemys siitä, mitä tulee tapahtumaan, mutta en voi olla varma, että käy niin kuin olen ajatellut. Siksi rahani on hajautettu nyt useammalle mantereelle.

Epävarmuus nostaa myös jalometallien arvostusta. Varsinkin kullalla on ollut turvasataman maine. Tämä maine ei välttämättä takaa mitään, koska kulta sinänsä on spekulatiivinen sijoituskohde. Kulta ei tuota mitään, toisin kuin osakeyhtiöt. Kullan hinta on kuitenkin kasvanut tasaisesti jo kohtuullisen pitkän aikaa. Toukokuun alussa hopean hinnassa nähtiin jyrkkä korjausliike alaspäin. Kullan hinnassa vastaavaa ei ole vielä tapahtunut. Kaikesta huolimatta otin position kullan puolesta. En usko korjausliikkeen tapahtuvan kullan hinnassa ennen kuin Euroopan ja Yhdysvaltojen epävarmuustekijät ovat lauenneet. Tällöin toivottavasti on aikaa myydä kullat ja ostaa osakkeita. Aika näyttää, miten käy.

Alkukuun pienen nousupyrähdyksen jälkeen osakekurssit tulivat Suomessa alas melko reipasta vauhtia. Koko kuukauden osalta muutos OMX Helsinki GI -indeksissä oli -8,34 %. Onnistuin alkukuusta kuitenkin myymään osan suomalaisista osakkeistani, ja näin vältin pahimman tiputuksen. Tämä oli melkolailla puhdas vahinko, koska myynnin tarkoituksena oli irrottaa rahoja muihin kohteisiin. Myin eniten miinuksella olevat osakkeeni, ja näin sain myös verohyötyä tuleville vuosille.

Joitakin suomalaisia osakkeita minulle jäi, ja loppukuun osavuosikatsauksissa ne menettivät kohtalaisesti arvoaan. Uskon kuitenkin noiden yhtiöiden tulevaisuuteen, joten pidän niiden osakkeista kiinni niin kauan kuin niiden tulokset ovat kohtuullisia ja kannattavuus hyvä. Kokonaisuudessaan sijoitussalkkuni muutos heinäkuussa oli -4,59 %, ks. Kuva 1

Kuva 1. Sijoitussalkun kehitys (sininen viiva). Vertailuindeksinä OMX Helsinki GI (oranssi viiva).

Tässä kuussa tulee puoli vuotta täyteen osakesijoittamista. Saapa nähdä, millaiset ovat tulokset loppukuusta. Kuva 2 näyttää tämän hetken tilanteen. Miinuksen puolella ollaan 4,25 %. Vastaavana aikana OMX Helsinki GI on tippunut 13,48 %. Eroa on tullut sijoitussalkun hyväksi yli 9 %, mutta toisaalta vertailu suomalaiseen pörssi-indeksiin ei ole enää välttämättä kovin informatiivista, koska merkittävä osa sijoituksista on ulkomaille.

Kuva 2. Sijoitussalkun (sininen viiva) kehitys alusta lähtien. Vertailuindeksinä OMX Helsinki GI (oranssi viiva).

Säästöjen puolesta kuukausi sujui erinomaisesti. Onnistuin saamaan säästöön 2 517,13 €, joten sijoitusten tappioista huolimatta koko pääoma kasvoi 4,91 % viime kuusta. Nyt koossa on 38 971,03 €.

Asuntosäästäminen - revisited

Sain jonkin verran kritiikkiä edellisestä asuntosäästämistä koskevasta blogiartikkelistani. Rakentava kritiikki on hyvästä, koska se auttaa jalostamaan mielipiteitä. Myönnän jättäneeni huomiotta joitakin asioita kirjoittaessani edellistä artikkelia, minkä vuoksi johtopäätökseni eivät kaikilta osin olleet valideja. Teen tämän tunnustuksen uudessa artikkelissa kahdesta syystä. Ensinnäkin, vain blogikommentteihin kirjoitetut asiat jäävät huomiotta, koska monet eivät lue kommentteja. Omassa artikkelissaan kritiikki saa ansaitsemansa huomion. Toiseksi, omassa artikkelissaan asia voidaan tuoda esille koherenttina jäsenneltynä kokonaisuutena, toisin kuin ehkä hieman tunnepitoisessa dialogissa.

Tein Google-dokumentteihin taulukon, jossa lasketaan taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen aikataulua sekä vuokralla asuen että asuntolainaa maksaen. Tässä oletetaan, että asuntolaina otetaan 30-vuoden iässä ja 30:ksi vuodeksi. Olen pyrkinyt löytämään mahdollisimman realistisia lukuja omassa tilanteessani nettopalkaksi (palkka miinus verot), vuokraksi, yhtiövastikkeksi, lainanmääräksi, lainankoroksi, inflaatioksi, netto-osingoksi (osinko miinus verot), sijoitustuotoksi, ja alkupääomaksi. Asuntolainan lyhennyksen olen olettanut tehtävän tasalyhennyksinä. Asuntolainan korkojen verovähennyksen olen huomioinut nettopalkan suuruudessa alijäämähyvityksen kautta. Inflaation olen olettanut vaikuttavan palkkaan, vuokraan, yhtiövastikkeeseen, ja muihin kuluihin. Laskelmat on tehty nykyisen verotuskäytännön mukaan. Voin tehdä muutoksia oletuksiin tarpeen mukaan.

Tavoitteena on minimoida taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen ajankohta. Tämä piste saavutetaan, kun kokonaiskulut ovat pienemmät kuin saadut osingot. Molemmissa tapauksissa tämä tapahtuu 44-45 vuoden iässä. Saatiin aikaiseksi lähes tasapeli. Miten eri muuttujien muuttaminen vaikuttaa tilanteeseen?

Seuraavat muuttujien suhteiden muuttamiset toimivat asuntosäästäjän eduksi:

• Vuokran suurentaminen suhteessa lainanmäärään
• Inflaation korottaminen, koska inflaatio syö lainan pääoman arvoa
• Lainan koron pienentäminen
• Yhtiövastikkeen pienentäminen
• Laina-ajan pidentäminen (tätä ei 30:stä vuodesta saa tosin pidemmäksi ilman kikkailuja)
• Muiden kulujen suurentaminen suhteessa asumismenoihin, vaikka tosin varhaisen eläköitymisen päivämäärä siirtyy kauemmaksi kummassakin tapauksessa
• Netto-osingon pienentäminen (samoin kuin edellä päivämäärä siirtyy myöhemmäksi)
• Sijoitustuoton pienentäminen (samoin kuin edellä päivämäärä siirtyy myöhemmäksi)

Vastaavasti muutokset näissä muuttujissa päinvastaiseen suuntaan parantavat vuokralaisen aikataulua suhteessa omistusasujaan. Muuttujia on monia, ja niitä voi säädellä loputtomiin. Todellisuudessa on vielä otettava huomioon, että suurin osa muuttujista voi vaihdella ajan suhteen suuntaan tai toiseen yleisen taloudellisen tilanteen ja mahdollisten poliittisten päätösten mukaan.

Kuitenkin loppupeleissä, koska tilanne on melkein tasan taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen päivämäärän suhteen, muut tekijät ratkaisevat. Asunnon omistamista vastaan puhuvat mahdollisten ylimääräisten kulujen lankeaminen itselle maksettavaksi, esim. tarpeellisen remontin vuoksi. Puoltavista tekijöistä yksi merkittävimmistä on se, että siinä vaiheessa, kun asunto on maksettu, asumiskulut pienenevät roimasti, koska enää tarvitsee maksaa vain yhtiövastike (jos kyseessä on taloyhtiö) ja mahdolliset korjauskulut. Asunnon voi myös myydä halutessaan, jolloin siihen käytetyt rahat ovat jälleen käytettävissä. On jopa mahdollista ottaa käänteinen asuntolaina, kun asunto on maksettu, jolloin asunnosta saa tuloja, vaikka siinä vielä asuukin. Kun siis katsotaan asioita pitemmällä tähtäimellä ja erityisesti ikävuosiin 60:stä eteenpäin, asunnon omistaminen lyö vuokralla asumisen mennen tullen.

Näin olen siis omalta kohdaltani takkini kääntänyt. Tähän tarvittiin kuitenkin melkoisesti laskelmia ja pohdintaa. Myös blogin kommentoijien kommentit auttoivat tässä. Kiitos teille siitä.

In the long run...

Osakesijoittamista markkinoidaan pitkän aikavälin toimintana. Tämä johtuu siitä, että vaikka historiallista dataa tarkastelemalla voidaan päätyä johtopäätökseen, että pitkällä aikavälillä osakkeet tuottavat 7-10 % vuodessa, yksittäisinä vuosina heittely suuntaan tai toiseen on suurta. Itseasiassa tuollainen 7-10 % tuotto ei ole lainkaan tyypillistä. Kuva 1 havainnollistaa asiaa. Siinä on kuvattu Dow Jones Industrial Average -indeksin vuosittaiset tuotot vuodesta 1929 viime vuoteen (2010) asti (osingot sijoitettu uudelleen indeksiin).

Kuva 1. Dow Jones Industrial Averagen vuosittaiset tuotot 1929-2010. Prosentit viittaavat alarajaan. Esim. 5 % tarkoittaa 5-10 % tuottoa.

Koska vuosittaiset tuotot vaihtelevat, tarvitaan pidempi ajanjakso, jotta keskimäärin saavutetaan nimellinen odotettu tuotto. Ikävä kyllä, tämä ajanjakso saattaa olla hyvinkin pitkä. Esimerkiksi viime vuosikymmen tunnetaan sijoittajien "menetettynä vuosikymmenenä". Dow Jones oli vuoden 2000 alussa lukemassa 10 940,53 (korjattu osingoilla) ja vuoden 2010 alussa lukemassa 10 067,33 (korjattu osingoilla). Tämä tarkoittaa noin 8 % arvonlaskua. Tietysti yksittäinen sijoittaja on saattanut tienata enemmän, mutta jos hän on sijoittanut indeksiin, kuten monesti suositellaan, hän on kokenut tappioita. 10 vuotta ei siis historiallisen datan perusteella ole riittävän pitkä ajanjakso varman tuoton saamiseksi. Kuinka pitkä ajanjakso tarvitaan?


15 vuotta? Ei riitä. 20 vuotta? Ei. 25 vuotta? Ei vieläkään riitä. Huonoimmassa tapauksessa Dow Jonesiin sijoittanut on tarvinut 26 vuotta, jotta pääsisi positiiviseen tuottoon. Tämä ei lupaa hyvää aikaisen eläköitymisen suhteen. Ja tässä puhuttiin vain omilleen pääsemisestä. Arvaapa, kuinka pitkä ajanjakso tarvitaan nimellisen 7 % tuoton saamiseen? 30 vuotta? Ei lähellekään. 50 vuotta? Ei edelleenkään lähellä. 60 vuotta? Ei riitä. 70 vuotta? Ei. 80 vuotta? Ei. Itseasiassa tarkasteltavana ollut 82 vuoden data ei riitä 7 % tuottoon. Vuoden 2011 alussa Dow Jones oli 11 891,93 (korjattu osingoilla) ja vuoden 1929 alussa se oli lukemassa 317,51 (korjattu osingoilla). Kasvu vaikuttaa huimalta, mutta annualisoituna tämä tarkoittaa vain noin 4,5 % vuosittaista arvonnousua.


Toistaiseksi on puhuttu vain absoluuttisista numeroista, mutta inflaatio on jätetty huomiotta. Edellä mainitulla 82 vuoden aikavälillä inflaatio oli USA:ssa keskimäärin noin 3,2 % vuodessa. Näin ollen reaaliseksi vuotuiseksi tuotoksi jäisi keskimäärin vain 1,3 %. Tietysti laskelman voi tehdä vielä tarkemmin vuosi vuodelta reaalista tuottoa laskien. Seuraavassa inflaationa käytetään U.S. Department of Labor Bureau of Labor Statisticsin julkaiseman Consumer Price Indexin vuosittaista muutosta. Pahimmassa tapauksessa Dow Jones indeksiin sijoittaneella reaalinen tuotto on positiivinen vasta 61 vuoden jälkeen. Ja siis koko 82 vuoden ajan jaksolle reaaliseksi keskimääräiseksi vuosituotoksi tulee vajaa 1,3 %.


Kirjassaan Stocks for the Long Run, Jeremy J. Siegel tekee vastaavan laskelman vielä pidemmälle aikasarjalle USA:n osakemarkkinoilta, alkaen vuodesta 1802. Hän päätyy 7 % vuosittaiseen reaaliseen kasvuun, ja siksi suosittaa osakkeita ylivoimaisena sijoituskohteena pitkässä juoksussa. Tässä sallittaneen kuitenkin kritiikki. 1800-luvulla USA:kin oli vielä kehitysmaa. Sen infrastruktuuri oli vasta rakentumassa ja teollistuminen alkamassa. Väestö kasvoi maahanmuuton seurauksena ja uusia kaupunkeja nousi. Taloudella oli runsaasti kasvuvaraa. Tilanne muuttui vähitellen 1900-luvun alussa ja kasvu hidastui. Nyt USA:n talous on melkein neljänneksen koko maailman taloudesta. Paljonko se voi enää kasvaa? Vuodesta 1929 vuoteen 2010 bruttokansantuote kasvoi vuosittain keskimäärin noin 1,9 % ja viime aikoina jo 1 % saavuttaminen on ollut haasteellista. On järjetöntä ekstrapoloida 1800-luvun kasvua 2000-luvulle.


Talouden kasvulla on rajansa. Bruttokansantuote mittaa melko hyvin reaalitaloutta. Kehittyneissä maissa 2 % vuosittainen kasvu on jo hyvin. Jossain määrin kehittyneet maat ovat hyötyneet kehitysmaiden kustannuksella ja pystyneet siksi suurempaan tuottoon. Finanssitalous voi toki olla erillään reaalitaloudesta, ja kuplia syntyy aika ajoin, mutta jossain vaiheessa ne puhkeavat. Uskon, että tulevaisuudessa saamme tyytyä melko vaatimattomaan pitkän aikavälin kasvuun kehittyneissä maissa. Sen sijaan toistuvia ylä- ja alamäkiä lienee luvassa enemmänkin.


Edellä mainituista syistä en katso tavoitteitteni kannalta riittäväksi vain passiivisesti ostaa indeksiä ja pitää sitä pitkän aikaa. Jos haluan aloittaa "vapaa herran" elämän kymmenen vuoden päästä, en voi luottaa siihen, että osakemarkkinat jauhavat minulle tarvittavat eurot. Toisaalta pelkällä säästämisellä tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi huomattavasti suurempia tuloja. 10 vuotta on 120 kuukautta, ja jos säästäisin vaikkapa 1 500 € kuussa, kasassa olisi vasta 180 000 €, joka olisi kaiken lisäksi menettänyt arvoaan inflaation vuoksi. On siis turvauduttava johonkin enemmän vaivaa vaativaan sijoitusstrategiaan. Mutta se onkin sitten jo toisen tarinan aihe.