Pienistä säästöistä syntyy suuri summa

Lupasin kirjoitella siitä, miten olen onnistunut karsimaan menojani vaikuttamatta elintasooni. Käytännössä tämä tapahtui käymällä yksi kerrallaan läpi kaikki suuremmat kuukausittaiset kulut ja miettimällä, missä maksan liikaa. Tällaisia menoja löytyi muutama, kuten voi nähdä Taulukosta 1. Seuraavaksi perustelen, miten sain laskettua kustannusta, ja miksi se ei vaikuttanut elintasooni.

Taulukko 1. Menojen karsinta. Verotiedot salattu yksityisyyden suojaamiseksi.

Meno	Vanha kustannus	Uusi kustannus	Säästö
Verot	-	-	101 €
Bussilippu	83 €	41 €	42 €
Internet	50 €	30 €	20 €
Puhelin	20 €	7 €	13 €
Yhteensä			176 €

Näiden lisäksi tarkistin myös sähkölaskuni, mutta se oli jo optimaalinen, joten sen kautta en saanut säästöä. Vesi ja lämmitys sisältyvät kiinteänä yhtiövastikkeeseen, joten niihin en voinut vaikuttaa. Asumiskuluja olen käsitellyt aiemmin ja ruoasta aion kirjoittaa pitemmän jutun, joten keskityn nyt vain yllä mainittuihin kuluihin.

Ensinnäkin onnistuin optimoimaan verojani muuttamalla Helsingistä Espooseen, jossa on alhaisempi veroprosentti (18,50 % vs. 17,75 %). Toki Kauniaisissa olisi vielä alhaisempi prosentti (16,50 %), mutta asuminen olisi muuten todennäköisesti kalliimpaa. Kotikunnan vaihto oli minulle loppujen lopuksi helppo valinta, koska käyn kuitenkin töissä Espoossa. Henkilökohtainen mieltymys asuinympäristön suhteenkin oli vuosien kuluessa muuttunut, joten itseasiassa tämä muutos mielestäni paransi elintasoani. Tuollainen 0,75 % muutos veroissa toisi 3000 € / kk tienaavalle lisää 22,50 € / kk. Tämä saattaa tuntua vähältä, mutta yhdessä muiden säästöjen kanssa sillä on väliä. Suurempi verosäästö minulle tuli kuitenkin verovähennysten kautta. Vero-ohjeiden läpikäymiseen käytetyt tunnit maksavat kyllä itsensä hyvin takaisin.

Toinen itsestään selvä säästö, joka seurasi muutosta, oli bussilipun halventuminen, koska minun ei enää tarvitse kulkea kunnan rajan yli. Tällöin kaupungin sisäinen lippu riittää hyvin. Satunnaiset Helsingissä käynnit voin maksaa bussikortille ladatulla rahalla. Tämä tulee halvemmaksi kuin seutulipun ostaminen pitemmäksi aikaa. Näillä näkymin Helsingin seudun liikenne siirtyy uudenlaiseen vyöhykelippujärjestelmään parin vuoden sisällä, joten silloin kulujen optimointi täytyy taas miettiä uudelleen.

Internet-laskusta sain myös tiputettua pari kymppiä pois. Minulla oli aiemmin nopein liittymä, joka oli saatavissa. Tämän liittymän tarpeellisuus oli melko huonosti perusteltavissa, varsinkin, kun pääasiallinen netin käyttöni koostuu toimista, jotka eivät vaadi nopeaa yhteyttä. Vaihdoin operaattoria ja liittymän nopeutta sellaiseksi, joka vastaa todellisia tarpeitani. Liittymä on edelleen nopea, joten en ole huomannut mitään eroa aikaisempaan. Suurimpia nopeuksia tarvitsevat ehkä vain suuria tiedostoja lataavat ja reaaliaikaisia pelejä verkossa pelaavat. Näissäkin tapauksissa nopeutta rajoittaa usein jokin muu seikka kuin oman liittymän nopeus.

Vaihdoin puhelinoperaattoria samaksi kuin nettioperaattori. Tämä yhdessä sen kanssa, että valitsin todelliseen käyttöön perustuvan laskutuksen, auttoi tiputtamaan puhelin laskun kiinteästä noin 20 €:sta käyttöön perustuvaan keskimäärin noin 7 €:oon kuukaudessa. Tämä on jälleen asia, joka riippuu omista tarpeista, ja vaatii siksi analyysin käyttötottumuksista. Puhelinoperaattorit ovat enemmän kuin valmiita auttamaan tässä erilaisten laskureiden ja tarjousten muodossa. Vaarana on toki, että samassa yhteydessä myydään jotain ylimääräistä, mutta tarkkana olemalla voi välttyä tältä.

Edellä mainituista menoista karsiminen on tuonut Taulukon 1 mukaan 176 €:n säästöt kuukausittain. Tuo lukema menee helposti yli 200 € / kk ruokamenoista karsimalla. Ruoasta on kyllä mahdollista tinkiä paljon enemmänkin, mutta kun tarkoitus on pitää elintaso vakiona, niin en ole ryhtynyt aggressiivisiin toimiin ruokakulujen optimoinnin suhteen. Näissä asioissa kun kuitenkin maku ratkaisee. Mutta tästä kirjoitan vielä erikseen enemmän.