In the long run...

Osakesijoittamista markkinoidaan pitkän aikavälin toimintana. Tämä johtuu siitä, että vaikka historiallista dataa tarkastelemalla voidaan päätyä johtopäätökseen, että pitkällä aikavälillä osakkeet tuottavat 7-10 % vuodessa, yksittäisinä vuosina heittely suuntaan tai toiseen on suurta. Itseasiassa tuollainen 7-10 % tuotto ei ole lainkaan tyypillistä. Kuva 1 havainnollistaa asiaa. Siinä on kuvattu Dow Jones Industrial Average -indeksin vuosittaiset tuotot vuodesta 1929 viime vuoteen (2010) asti (osingot sijoitettu uudelleen indeksiin).

Kuva 1. Dow Jones Industrial Averagen vuosittaiset tuotot 1929-2010. Prosentit viittaavat alarajaan. Esim. 5 % tarkoittaa 5-10 % tuottoa.

Koska vuosittaiset tuotot vaihtelevat, tarvitaan pidempi ajanjakso, jotta keskimäärin saavutetaan nimellinen odotettu tuotto. Ikävä kyllä, tämä ajanjakso saattaa olla hyvinkin pitkä. Esimerkiksi viime vuosikymmen tunnetaan sijoittajien "menetettynä vuosikymmenenä". Dow Jones oli vuoden 2000 alussa lukemassa 10 940,53 (korjattu osingoilla) ja vuoden 2010 alussa lukemassa 10 067,33 (korjattu osingoilla). Tämä tarkoittaa noin 8 % arvonlaskua. Tietysti yksittäinen sijoittaja on saattanut tienata enemmän, mutta jos hän on sijoittanut indeksiin, kuten monesti suositellaan, hän on kokenut tappioita. 10 vuotta ei siis historiallisen datan perusteella ole riittävän pitkä ajanjakso varman tuoton saamiseksi. Kuinka pitkä ajanjakso tarvitaan?


15 vuotta? Ei riitä. 20 vuotta? Ei. 25 vuotta? Ei vieläkään riitä. Huonoimmassa tapauksessa Dow Jonesiin sijoittanut on tarvinut 26 vuotta, jotta pääsisi positiiviseen tuottoon. Tämä ei lupaa hyvää aikaisen eläköitymisen suhteen. Ja tässä puhuttiin vain omilleen pääsemisestä. Arvaapa, kuinka pitkä ajanjakso tarvitaan nimellisen 7 % tuoton saamiseen? 30 vuotta? Ei lähellekään. 50 vuotta? Ei edelleenkään lähellä. 60 vuotta? Ei riitä. 70 vuotta? Ei. 80 vuotta? Ei. Itseasiassa tarkasteltavana ollut 82 vuoden data ei riitä 7 % tuottoon. Vuoden 2011 alussa Dow Jones oli 11 891,93 (korjattu osingoilla) ja vuoden 1929 alussa se oli lukemassa 317,51 (korjattu osingoilla). Kasvu vaikuttaa huimalta, mutta annualisoituna tämä tarkoittaa vain noin 4,5 % vuosittaista arvonnousua.


Toistaiseksi on puhuttu vain absoluuttisista numeroista, mutta inflaatio on jätetty huomiotta. Edellä mainitulla 82 vuoden aikavälillä inflaatio oli USA:ssa keskimäärin noin 3,2 % vuodessa. Näin ollen reaaliseksi vuotuiseksi tuotoksi jäisi keskimäärin vain 1,3 %. Tietysti laskelman voi tehdä vielä tarkemmin vuosi vuodelta reaalista tuottoa laskien. Seuraavassa inflaationa käytetään U.S. Department of Labor Bureau of Labor Statisticsin julkaiseman Consumer Price Indexin vuosittaista muutosta. Pahimmassa tapauksessa Dow Jones indeksiin sijoittaneella reaalinen tuotto on positiivinen vasta 61 vuoden jälkeen. Ja siis koko 82 vuoden ajan jaksolle reaaliseksi keskimääräiseksi vuosituotoksi tulee vajaa 1,3 %.


Kirjassaan Stocks for the Long Run, Jeremy J. Siegel tekee vastaavan laskelman vielä pidemmälle aikasarjalle USA:n osakemarkkinoilta, alkaen vuodesta 1802. Hän päätyy 7 % vuosittaiseen reaaliseen kasvuun, ja siksi suosittaa osakkeita ylivoimaisena sijoituskohteena pitkässä juoksussa. Tässä sallittaneen kuitenkin kritiikki. 1800-luvulla USA:kin oli vielä kehitysmaa. Sen infrastruktuuri oli vasta rakentumassa ja teollistuminen alkamassa. Väestö kasvoi maahanmuuton seurauksena ja uusia kaupunkeja nousi. Taloudella oli runsaasti kasvuvaraa. Tilanne muuttui vähitellen 1900-luvun alussa ja kasvu hidastui. Nyt USA:n talous on melkein neljänneksen koko maailman taloudesta. Paljonko se voi enää kasvaa? Vuodesta 1929 vuoteen 2010 bruttokansantuote kasvoi vuosittain keskimäärin noin 1,9 % ja viime aikoina jo 1 % saavuttaminen on ollut haasteellista. On järjetöntä ekstrapoloida 1800-luvun kasvua 2000-luvulle.


Talouden kasvulla on rajansa. Bruttokansantuote mittaa melko hyvin reaalitaloutta. Kehittyneissä maissa 2 % vuosittainen kasvu on jo hyvin. Jossain määrin kehittyneet maat ovat hyötyneet kehitysmaiden kustannuksella ja pystyneet siksi suurempaan tuottoon. Finanssitalous voi toki olla erillään reaalitaloudesta, ja kuplia syntyy aika ajoin, mutta jossain vaiheessa ne puhkeavat. Uskon, että tulevaisuudessa saamme tyytyä melko vaatimattomaan pitkän aikavälin kasvuun kehittyneissä maissa. Sen sijaan toistuvia ylä- ja alamäkiä lienee luvassa enemmänkin.


Edellä mainituista syistä en katso tavoitteitteni kannalta riittäväksi vain passiivisesti ostaa indeksiä ja pitää sitä pitkän aikaa. Jos haluan aloittaa "vapaa herran" elämän kymmenen vuoden päästä, en voi luottaa siihen, että osakemarkkinat jauhavat minulle tarvittavat eurot. Toisaalta pelkällä säästämisellä tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi huomattavasti suurempia tuloja. 10 vuotta on 120 kuukautta, ja jos säästäisin vaikkapa 1 500 € kuussa, kasassa olisi vasta 180 000 €, joka olisi kaiken lisäksi menettänyt arvoaan inflaation vuoksi. On siis turvauduttava johonkin enemmän vaivaa vaativaan sijoitusstrategiaan. Mutta se onkin sitten jo toisen tarinan aihe.