"Eläköityminen" ulkomailla

Monella meistä on joskus käynyt mielessä idea muuttamisesta ulkomaille. Erityisesti niillä, jotka haaveilevat taloudellisesta riippumattomuudesta, muutto halvempaan maahan voi nopeuttaa tuon tavoitteen saavuttamista. Suomessa eläminen on kuitenkin suhteellisen kallista. Toki hyvinvointiyhteiskuntamme takaa monia palveluja ja etuisuuksia, joista muissa maissa saa vain haaveilla. Mutta yleensä noista eduista hyötyvät eniten ne, jotka ovat vähäosaisimpia, kuten työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, invalidit, yms. Seuraavaksi keskityn lähinnä siihen, miten kalliiksi tai halvaksi eläminen muissa maissa voisi tulla, jos jätetään huomiotta yhteiskunnan tarjoamat palvelut.

Löysin laskelman, jossa on otettu vertailukohdaksi New Yorkin elinkustannukset (http://www.numbeo.com/cost-of-living/rankings_by_country.jsp). Valitsin indeksin, joka sisältää sekä päivittäistavaroiden että asumisen hinnan. Kun New Yorkissa indeksi on 100, Suomessa päästään arvoon 76,94. Jos asuminen jätetään huomiotta, indeksi on myös suomessa noin 100. Tämä lukema koskee koko Suomea, joten esimerkiksi Helsingissä saatetaan päätyä oikeasti korkeampiin lukemiin. Käytän kuitenkin edellä mainittua lukemaa vertailun pohjana. Oletetaan, että Suomessa taloudellinen riippumattomuus edellyttää 500 000 €:a. Mitä siihen tarvitaan muualla? Taulukko 1 näyttää tämän joidenkin maiden osalta.

Taulukko 1. Taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavat rahat eri maissa.

Maa	Indeksi	Pääoma
Norja	116,85	759 358 €
Suomi	76,94	500 000 €
Yhdysvallat	66,64	433 065 €
Brasilia	62,80	408 110 €
Venäjä	50,07	325 383 €
Tsekki	46,98	305 303 €
Malesia	39,75	258 318 €
Thaimaa	38,44	249 805 €
Ecuador	37,00	240 447 €
Intia	24,38	158 435 €

Olen ottanut tähän vain joitakin mielenkiintoisia poimintoja. Ensinnäkin naapurimaassamme Norjassa eläminen on tunnetusti kallista ja siellä tarvitaankin rahaa noin puolitoista kertaisesti Suomeen verrattuna. Sen sijaan Yhdysvallat jää taakse vertailussa eli Atlantin toisella puolella olisi halvempaa jättäytyä omien rahojen varaan. Niille, jotka suunnittelevat pakenevansa Rio de Janeiroon, vertailu tietää huonoja uutisia. Eläminen on siellä vain noin viidenneksen halvempaa kuin Suomessa. Itärajan takana pärjää jo 35 % halvemmalla. Yllätys minulle oli Tsekki, joka on lähes 40 % halvempi kuin Suomi.

Toisaalta etelän lämpöön kaipaavat voivat harkita Malesiaa vakavasti. Se on vain hitusen suomalaisten turistien suosikkia Thaimaata kalliimpi, mutta käsittääkseni myönteisempi maahanmuuttajia kohtaan. Näissä maissa kustannukset ovat vain puolet Suomen tasosta. Etälä-Amerikasta löytyy tätäkin halvempi maa, Ecuador, joka on maantieteensä puolesta kiinnostava paikka, koska maahan kuuluu niin rannikkoa, vuoristoa, kuin viidakkoakin. Vertailun halvin maa on Intia, jossa pärjää alle kolmanneksella Suomen pääomasta. Itse olisin näistä vaihtoehdoista kiinnostunein Ecuadorista, koska siellä asuu jo joitakin tuttujani.

Ulkomaille muuttaminen on tosin iso juttu useimmille ihmisille, jos oma elämä on pyörinyt lähinnä Suomessa. Uusi kulttuuri, uusi kieli, ja uusi elinympäristö voivat olla monelle liikaa. Monista käytännön asioistakin on huolehdittava. Osa näistä on vain järjestelykysymyksiä, mutta osassa tarvitaan jo vähän tuuriakin (vrt. esim. Green Card USA:an). Maahanmuuttajaa kohdellaan eri tavalla kuin turistia, ja joihinkin maihin viisumin saaminen voi olla vaikeaa. Työn perusteella viisumin voi ehkä saada, mutta, jos on tulossa maahan vain "laiskottelemaan" omilla rahoilla, niin tämä voi olla työläämpää. Näistä käytännön asioista kannattaa kysellä ihmisiltä, jotka ovat oikeasti asuneet kohdemaassa, jottei vastaan tule ikäviä yllätyksiä.

Tammikuu takana

Kuukausi on jälleen vaihtunut, joten on aika raportoida kuukauden tulos. Lyhyestä virsi kaunis. Eli siis säästöjä kertyi 1063,46 €. Ylimääräistä rahaa meni kesän lomamatkojen varailuun jo tässä vaiheessa vuotta. Yhteensä varallisuutta on nyt 45 188,27 €. Kasvua edelliseen kuuhun tuli 3,21 %, josta sijoitusten arvon lisäys ja osingot olivat 0,78 %. En nyt piirrä tähän mitään kuvaa, koska ne ovat niitä samoja tylsiä palkkeja. Olen tietysti viime vuoden tappioiden vuoksi jäljessä tavoitteesta.

Uuden strategian noudattaminen on yhtä jännittävää kuin maalin kuivimisen seuraaminen. Siksi en ole jaksanut blogia kovin usein päivitellä. Olen toki käyttänyt aikaani rahoitusalan kirjallisuutta lukien. Otin kertauksen vuoksi luettavaksi William Sharpen klassikkokirjan Porftfolio Theory & Capital Markets (2000, McGraw-Hill). Suosittelen tuota kirjaa kaikille, joita kiinnostaa odotusarvoihin, variansseihin, ja korrelaatioihin perustuva perinteinen portfolioteoria. Matematiikka on tehty niin yksinkertaiseksi, että sen ymmärtää kuka tahansa lukiolainenkin. Teorian johdossa on tehty selväksi, mitä oletuksia on tehty, ja teoria on sinänsä virheetön, jos nuo oletukset hyväksyy. Toki Nassim Taleb kirjassaan Black Swan (2010, Random House Trade Paperback Edition, s. 277, 278) haukkuu tuon teorian maan rakoon, koska se perustuu normaalijakaumaan. Jää lukijan harkintaa, kumpaa miestä haluaa uskoa.

Yleisestä markkinatilanteesta sanottakoon, että tammikuu oli poikkeuksellisen vahvaa nousua. Vaikka kurssit nousivat, en ole yhtään varma siitä, että pahin on vielä ohi. Näyttää siltä, että Italian ja Espanjan valtion lainojen korot ovat taas normalisoituneet. Sen sijaan Kreikan ja Portugalin korot ovat vielä kestämättömällä tasolla. Sama ajan pelaaminen jatkuu edelleen kuin viime vuonnakin. Olen melkoisen varma, että Kreikka saa uuden "pelastuspakettinsa" kaikesta huolimatta. Nyt vain yritellään pelotella kreikkalaisia kovempiin säästöihin.

Henkilökohtaisesti en ole juurikaan huolissani talouden mylleryksestä. Konservatiivinen strategiani pitää huolen siitä, että suuria tappioita ei tule. On toki mielenkiintoista kehitellä kaikenlaisia kikkailustrategioita, mutta en ole kiinnostunut laittamaan rahojani niihin kiinni. Niitä voi testailla leikkirahalla, esimerkiksi osoitteessa http://simulator.investopedia.com/Home.aspx. Tulee nimittäin halvemmaksi.