Huhtikuun satoa

Huhtikuussa maksettiin suurin osa salkkuni sisältämien osakkeiden osingoista. Yhteensä tätä satoa kertyi 612,43 € eli noin 4,5 % osinkoa maksaneiden yhtiöiden ostoarvosta. Tavallaan osingot ovat kuitenkin vain ikään kuin rahan siirtoa taskusta toiseen, paitsi, että verottaja ottaa osansa välistä. Osakekurssit siis käytännössä putoavat irtoamispäivänä osingon verran, joten suoranaista hyötyä osingoista ei saa. Siksi minua ihmetytti erään pankin markkinointikamppanja, jossa kehotettiin ostamaan osakkeita maaliskuun lopussa, koska "vielä ehtii ostamaan osakkeita, jotka jakavat pian osinkoja". Tällainen mainonta on mielestäni harhaanjohtavaa ja hyvän tavan vastaista arvopaperilain tarkoittamassa merkityksessä.

Mietin, miten raportoisin osinkojen tuoton. Päädyin siihen, että jätän osingot huomiotta salkun tuottoa ilmoitettaessa, jolloin suora vertailu indeksiin, josta osingot myös lasketaan pois, on mahdollista. En kuitenkaan sijoita osinkoja suoraan samassa suhteessa niihin osakkeisiin, jotka ne maksoivat, vaan niihin osakkeisiin, jotka sillä hetkellä näyttävät sijoitusstrategiani mukaan parhailta. Merkitsen sitten osingot tuloksi palkan tapaan tulojen- ja menojen budjetoinnissa.

Osinkojen vuoksi siis kuukauden tulot olivat tavallista suuremmat. Menojakin tuli tavallista enemmän, koska kerran kolmessa kuukaudessa maksettava bussilippu sattui kuun alkuun, ja sähköstä tuli maksettavaksi tasauslasku. Yhteensä säästöön jäi huhtikuussa 1599,10 €. Nyt seitsemän kuukauden keskimääräinen säästö on 1373,27 € / kk. Koska nettopalkkani nousi noin 50 €:lla palkkausjärjestelmän vaihtumisen vuoksi, voin korottaa kuukaisittaista säästötavoitetta 1250 €:oon. Jos saan vielä tehtyä joitakin lisäjärjestelyjä kesällä, pystyn ehkä vielä nipistämään kulutuksesta 100 € / kk ja samalla saamaan muita hyötyjä. Mutta tästä kerron sitten myöhemmin enemmän.

Näiden lisäksi osakesalkku on osinkojen poistamisen jälkeenkin plussalla 539,45 €. Huhtikuun puolessa välissä oli laskuviikko, jolloin tuotto heilahti noin 600 € alaspäin. En oikein osannut löytää tuolle laskulle mitään erityistä syytä. Kurssien toipuminen tapahtui kuitenkin nopeasti. Kuvasta 1 voi nähdä, että loppukuusta eroa tuli vertailuindeksiin, kun osavuosikatsauksia julkistettiin, ja olin valinnut pari osaketta oikein. Vääriäkin valintoja tuli tehtyä, ja ajattelin myydä niitä pois alkukuusta. Oppirahoja tässä maksellaan, mutta pieni lohtu on se, että tappiot saa vähentää myyntivoitoista verotuksessa.

Kuva 1. Huhtikuun osakesalkun kehitys (sininen viiva). Tuottoa tuli melkein tuplasti vertailuindeksiin (oranssi viiva) verrattuna. 

Tein muutoksia sijoitussalkkuuni kokonaisuuteen (edellä puhuttiin vain osakesalkusta) myymällä korkotuotteita ja ostamalla osakkeita. Tarkoituksena on nostaa salkun osakepainoa suunnitelman mukaiseen 80 %:iin. Nyt tuo paino on noin 65 %. Tästä eteenpäin teen painotusten vaihtamisen ostamalla enemmän osakkeita kuukausittain, jolloin saan myös ajallisen hajauttamisen hyödyt. Nyt aluksi kuitenkin halusin päästä eroon eräästä tuottamattomasta sijoituksesta, joten myynti oli perusteltu.

Kuun lopussa rahaa on siis 35 216,02 € eli edelliseen kuuhun verrattuna pääoma on kasvanut 4,74 %. Tällä kasvuvauhdilla 100 000 € olisi kasassa jo 23 kuukauden kuluttua eli maaliskuussa 2013, mutta kyllä niitä huonojakin kuukausia on vielä tulossa, joten on hyvä, että alussa ollaan aikataulusta edellä.

Riippumattomuuden tasot

Mitä on taloudellinen riippumattomuus? Eri ihmisille se tarkoittaa eri asioita. Minulle se merkitsee ennen kaikkea sitä, että tuon tilan saavuttaneen ihmisen ei tarvitse tehdä töitä koko loppuelämänsä aikana, jos hän ei halua tehdä töitä. Tuohon tilaan tarvittava rahamäärä riippuu epäilemättä elintasosta, jota halutaan pitää yllä. Mitä suurempi rahamäärä tarvitaan, sitä vaikeampaa tuon tilan saavuttaminen on. Seuraavaksi jaan taloudellisen riippumattomuuden kolmeen eri tasoon ja käsittelen niihin tarvittavaa rahamäärä ja mahdollisuuksia tuon rahamäärän keräämiseen.

1. Rikkaan ihmisen riippumattomuus
Rikkaalla ihmisellä tarkoitan sellaista ihmistä, joka pystyy ylläpitämään luksuselintasoa työtä tekemättä. Raja on häilyvä, mutta puhutaan kuitenkin vähintään kymmenien miljoonien eurojen omaisuudesta. Suomalaisista oman ikäluokkani edustajista mainittakoon esimerkkinä Kimi Räikkönen. Lehdet otsikoivat tässä äskettäin, että hän torjui miljoonasopimuksen. Tämä on osoitus riippumattomuudesta. Kimi on niin rikas, ettei hänen tarvitse tehdä tiettyä työtä, vaan hän voi itse valita, miten aikansa kuluttaa.

Tie rikkaan ihmisen riippumattomuuteen ei kuitenkaan ole avoin kaikille. Kymmenien miljoonien omaisuus saavutetaan tavallisesti jollakin seuraavista tavoista:

• Perimällä vanhempien omaisuus
• Olemalla maailman huipulla jossakin rahakkaassa urheilulajissa tai viihteen muodossa
• Perustamalla oma yritys oikeaan aikaan oikealle alalle

Suomessa on joitakin rikkaita sukuja, joissa satojen miljoonien omaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Satojen miljoonien periminen ei ole välttämätöntä rikkaan ihmisen riippumattomuuden saavuttamiseen, sillä ihminen jo ehtii omankin elämänsä aikana moninkertaistamaan omaisuutensa. On kuitenkin niin, että tyhjästä aloittamalla, palkkatuloista säästämällä, on auttamattomasti myöhässä kymmenien miljoonien omaisuuden saavuttamisesta. Toki sen saavuttaminen on joissakin tapauksissa osoittautunut mahdolliseksi, mutta se on vaatinut erityistä lahjakkuutta ja jonkin verran onnea.

Rahakkaiden urheilulajien maailman huippuille maksetaan miljoonia. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi Formula 1:set, jalkapallo, koripallo, golf, tennis, baseball, nyrkkeily, ja jääkiekko. Sen sijaan joissakin lajeissa palkkiot ovat huomattavasti pienempiä. Esimerkkinä tästä mainittakoon kestävyysjuoksu. Rikkaita maratoonareita on huomattavasti vähemmän kuin rikkaita jalkapalloilijoita. Lajin valinnassa kannattaa siis olla huolellinen, jos rikkaudet kiinnostavat. Suuri merkitys on lajin näkyvyydellä mediassa. Julkisuudesta maksetaan. Samasta syystä elokuva- ja musiikkimaailman tähdille maksetaan huikeita summia. Blockbuster-elokuvissa eivät välttämättä näyttele lahjakkaimmat näyttelijät tai platinalevyjä eivät aina myy luonnonlahjakkuudet. Tärkeintä on se, että viihde uppoa suureen yleisöön, jolloin siitä saa rahaa. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin kivinen tie rikkauksiin, koska julkisuudessa näkyvät vain ne, jotka ovat onnistuneet. Sen sijaan miljoonista urallaan epäonnistuneista urheilijoista, muusikoista, ja näyttelijöistä ei kukaan puhu. Suuresta massasta yrittäjiä aina joku selviää voittajana, mutta todenäköisyys sille, että se olet sinä, on äärimmäisen pieni.

Jotkut ovat onnistuneet perustamaan oman yrityksen oikeaan aikaan, ja siten hankkineet omaisuuksia. Jos pystyy olemaan mukana uuden teknologian nousussa ja pääsemään ensimmäisenä täysin uusille markkinoille, ovat mahdollisuudet menestyä hyvät. Näin kävi esimerkiksi 1990-luvun lopun IT-buumissa. Microsoftin ja Applen perustajat ovat miljardöörejä, samoin Googlen ja Facebookin perustajat. On kuitenkin vaikea sanoa etukäteen, mitkä uudet teknologiat tai uutta teknologiaa hyödyntävät palvelut saavat tuulta alleen, ja mistä tulee suosittuja. Pystytkö nyt sanomaan, mikä on seuraava uusi teknologia, joka tuottaa miljardöörejä? Tässäkin lähestymistavassa on siis paljon kiinni hyvästä onnesta.

2. Varakkaan ihmisen riippumattomuus
Varakkaan ihmisen riippumattomuus sen sijaan on jotain, mikä on suuremman ihmisryhmän saavutettavissa. Tällä viittaan riippumattomuuden tasoon, jolla on mahdollista olla tekemättä töitä, ja ylläpitää tavallisen keskiluokkaisen ihmisen elintasoa, ja välillä ehkä kokea jotain luksusta. Tähän ei enää tarvita kymmeniä miljoonia euroja, vaan miljoonat tai jopa vain sadat tuhannet eurot riittävät. Tällaisen rahamäärän voi hankkia joko edellä mainituilla keinoilla, jos menestyy hiukan vaatimattomammin, tai sitten vain säästämällä palkkatyöllä ansaittua rahaa ja sijoittamalla sen hyvin. Myös useimmat lottovoittajat kuuluvat tähän riippumattomuuden luokkaan.

Jos taloudellista riippumattomuutta voi yrittää tavoitella joko epävarmalla tavalla tai suhteellisen varmalla tavalla, valitsen suhteellisen varman tavan, koska saatavan rahamäärän odotusarvo on suurempi. Tämän vuoksi en lottoa tai yritä pyrkiä leffatähdeksi, vaan säästän ja sijoitan. Toki tästä lähestymistavasta puuttuu kaikki glamour ja jännitys, mutta eihän rahan hankkimisen tarvitse olla mielenkiintoista. Mielenkiintoa voi sitten hakea niistä asioista, jotka taloudellisesti riippumaton elämä mahdollistaa.

Jos rahaa ei ole tuhlattavaksi asti, kuten rikkaalla ihmisellä, on talous suunniteltava tarkemmin. Budjetin laatiminen ja siinä pysyminen auttavat siinä, että voi tulla toimeen pienemmällä rahamäärällä. Tällöin riippumattomuus on mahdollista saavuttaa aiemmin. Kun budjetointi on tullut tavaksi, ei se oikeastaan ole mikään rasite, vaan asetettujen säästötavoitteiden saavuttamisesta voi jopa iloita. Budjetointi auttaa myös löytämään mahdollisia lisäsäästökohteita. Se sai minut esimerkiksi luopumaan kalliista kuntosalijäsenyydestä, koska pystyn kyllä huolehtimaan lihaskunnostani kotonakin, kun käytän mielikuvitusta.

Kuitenkin, jos tarkoituksena on elää keskiluokkaista elämää, ei budjetointia tule viedä liian pitkälle. Tällöin nimittäin siirrytään seuraavaan taloudellisen riippumattomuuden luokkaan.

3. Saidan ihmisen riippumattomuus
Saidan ihmisen on helpompi tavoittaa taloudellinen riippumattomuus melko nopeassa tahdissa. Netistä löytyy kuvauksia tällaisen tavoitteen ottaneista ja saavuttaneista ihmisistä (ks. esim. http://earlyretirementextreme.com). Tavoitteena on tällöin karsia kulut minimiin, jolloin pääoma voi olla varsin pieni, mutta riittävä tuollaiseen kituuttamiseen.

Esimerkkinä olkoon 500 € / kk budjetti. Tällöin säästöön jää huomattava osa nettopalkasta. Otetaan tähän esimerkiksi ihminen, jonka nettotulot ovat 2400 € / kk. Arvioidaan pääoman tuotoksi sama 3,2 % kuin edellä. Tällöin pääomaa tarvitaan noin 190 000 €. Koska vastaavasti säästöön jää 2400 € - 500 € = 1900 € kuukaudessa, menee pelkästään säästämällä tavoitteen saavuttamiseen vain 100 kuukautta eli reilu 8 vuotta. Pääoman tuoton ansiosta tuokin aika lyhenee ja taloudellinen riippumattomuus voi olla saavutettu vain viidessä suodessa.

Budjetin karsimiseen vaaditaan kuitenkin kekseliäisyyttä ja itsehillintää. Asuinpaikka on valittava huolella. Uusia tavaroita voi hankkia harvoin. Pitää pyrkiä tekemään asioita itse, sen sijaan että ostaa palveluita. Harrastuksiin ei saa kulua rahaa. Matkailua on rajoitettava. Jos tällainen elämän tyyli tuntuu vetoavalta, on taloudellinen riippumattomuus mahdollista pian. Monet köyhät ihmiset elävät näin olosuhteiden pakosta. Toiset voivat valita elää näin.

Oma valintani
Olen taipuvainen vaihtoehdon 2 suuntaan. En ole tavoittelemassa rikkaan ihmisen elämää, mutta köyhäilykin tuntuu typerältä, jos muutaman vuoden lisäpanostuksella voi saada huomattavasti korkeamman elintason. Olen tehnyt laskelmia, joissa huomioidaan pääoman tuotto ja inflaatio, edellyttäen, että säilytän nykyisen elintasoni. Taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, kun pääoman tuotto ylittää menot. Toki aion jättää hiukan marginaalia ja säästää jonkin verran enemmän. Lisäksi suunnitelma täytyy stressitestata korkealla inflaatiolla ja taantumalla. Osakepääoman tuottokaan ei ole tyypillisesti keskiarvoinen tuotto, mutta tästä aiheesta kirjoitan ehkä myöhemmin toisessa tekstissä.

Taloudellisesti riippumattoman elämän rahoitukseen voi käyttää kahta tapaa:

• sijoituskohteista saatavaa passiivista tuottoa, kuten osinkoja ja koroja
• "kuormasta syömistä" eli elämään tarvittavien varojen ottamista pääomasta

Toki aktiivistakin sijoitustoimintaa voi harrastaa, mutta se voidaan lukea myös työksi, jolloin edellä mainittu taloudellisen riippumattomuuden määritelmä ei päde.

Jos käytetään pelkkää passiivista tuotoa, pääoman pitää olla riittävän suuri halutun elintason ylläpitämiseksi. Oletetaan esimerkin vuoksi, että pääoma tuottaa 4 % vuodessa osinkoina. Nykyisellä verolainsäädännöllä veroja menee siitä edelleen 19,6 %. Nettotuotto on siis noin 3,2 %. Oletetaan, että elämiseen kuluu keskimäärin 1200 € / kk eli vuosikulutukseksi tulee 14 400 €. Tällöin tarvittava pääoma on 14 400 € / 3,2 % = 450 000 €. Tämä karkea lasku osoittaa tarvittavan rahamäärän suuruusluokan, vaikka todellisuudessa on otettava huomioon muitakin tekijöitä kuin edellä huomioon otetut. Esimerkiksi inflaatio, sijoituskohteiden arvonnousu tai -lasku, markkinoiden volatiliteetti, lama-ajat, ja muutokset verotuksessa ovat asioita, jotka kannattaa huomioida.

Jos syödään kuormasta, on pystyttävä arvioimaan tulevaa kulutusta. Jos oletetaan, että työeläke on riittävä loppuelämäksi, tarvitsee kulutusta arvioida vain 63-vuotiaaksi asti. Minulla tämä tarkoittaisi reilua 33 vuotta. Jos kulutukseksi lasketaan nykyrahassa 14 400 € / vuosi, tarvitaisiin nyt seuraavana syntymäpäivänä eläköitymiseen noin 475 000 € ja tuon rahamäärän arvo pitäisi säilyttää inflaatiota vastaan. Ikävä kyllä, tällöin eläke jäisi melko pieneksi. Erään eläkelaskurin mukaan tuleva eläke olisi tällöin nykyrahaan 3 % inflaatiolla diskontattuna noin 850 € / kk, mikä hädin tuskin riittäisi elämiseen.

Onneksi edellä mainitut strategiat voi yhdistää, minkä vuoksi jo 400 000 - 500 000 € summalla voi elää jo varsin mukavaa elämää, koska pääoman tuottaa tuloja ja sen arvo saa laskea eläkeikään mennessä, jolloin maksettu työeläke paikkaa pudonnutta pääomaa. Toisin sanoen siis pääomalta vaadittu tuotto pienenee, koska eläkkeellä voi maksaa suuren osan kuluista, minkä vuoksi pääomakin voi olla pienempi.

Annettakoon tässä esimerkki laskelmasta, jossa tavoitteena on saada sijoitustuotto vastaamaan kulutusta. Oletetaan 3 % inflaatio (vaikuttaa sekä kulutasoon että palkkaan), 2 % tuotto korkosijoituksille, 7 % tuotto osakesijoituksille, ja veroprosentiksi 28 %. Tällöin taloudellinen riippumattomuus toteutuisi ollessani melkein 40-vuotias, noin 315 000 € pääomalla. Prosentteja muuttamalla saadaan erilaisia määriä 200 000 - 600 000 € väliltä ja ikävuosia 35-48 väliltä. Suunnitelma tarkentuu, kunhan olen ensin saavuttanut ensimmäisen tavoiteen eli 100 000 €.

Sijoitusstrategiastani

Olen osakesijoittajana vielä melko tuore. Ostin ensimmäiset osakkeeni 25.2.2011. eli salkku on ollut olemassa vasta seitsemän viikkoa. Päädyin osakesijoittajaksi kuitenkin pitkän harkinnan tuloksena, ja olen lukenut satoja sivuja osakesijoittamiseen liittyviä tekstejä eri lähteistä ja pyrkinyt luomaan oman käsityksen erilaisista sijoitusstrategioista. Oma kriittinen ajattelu on tarpeen, sillä osa neuvoista on keskenään ristiriitaisia, osa niistä on tarkoitushakuisia, ja osa huonosti perusteltuja. Joukkoon mahtuu toki hyviäkin neuvoja.

Seuraavaksi käyn läpi käsitykseni kolmesta eri sijoittamisen osa-alueesta, jotka ovat

1. osakkeiden valinta,
2. markkinoiden ajoittaminen, ja
3. sijoitussalkun hajauttaminen.

Näillä keinoilla pyritään joko kasvattamaan tuottoa tai minimoimaan riskiä tai molempia. Tunnetusti tuotto ja riski ovat jossain määrin toisilleen vastakkaisia ominaisuuksia eli suurempaa tuottoa tavoiteltaessa joudutaan tavallisesti ottamaan enemmän riskiä ja toisaalta riskin minimointi johtaa pienempään tuottoon. Palaan tuoton ja riskin suhteeseen kohdan 3. käsittelyn yhteydessä, mutta nyt käyn läpi näkemykseni edellä mainituista osa-alueista yksi kerrallaan.

1. Osakkeiden valinta
Pörssistä löytyy sekä hyviä että huonoja osakkeita. Varsinkin arvosijoitusstrategioissa pyritään löytämään näistä kaikkein parhaimmat. Parhautta voidaan mitata mm. yhtiön sisäisen arvon ja pörssikurssin erotuksella. Jos sijoittaja arvioi yhtiön sisäisen arvon paljon suuremmaksi kuin, mitä pörssikurssista laskettu yhtiön arvo on, on yhtiö aliarvostettu, ja sen osakkeet katsotaan ostamisen arvoisiksi. Sitten odotetaan, että markkinat tajuavat yhtiön todellisen (sisäisen) arvon ja pörssikurssit nousevat. Näin joko käy tai sitten ei. Tämä sijoitustrategia edellyttää suuren tietomäärän hankkimista, jotta yhtiön sisäinen arvo voidaan määrittää tarkasti. Toisaalta jotkin sijoitusstrategiat pyrkivät poimimaan kasvuosakkeita. Tällöin odotetaan, että yhtiön kasvun myötä sen arvo kasvaa ja osakekurssitkin kohoavat.

Yhtiön arvoa tai kasvupotentiaalia voidaan arvioida joko omaan näkemykseen perustuen tai käyttämällä kaavoja ja menetelmiä, joita on netti pullollaan: Grahamin kaava, magic formula, Piotroskin menetelmä, ERP5, jne. Osa näistä menetelmistä toimii todistetusti, osa ei. Niiden teho riippuu myös jonkin verran siitä, missä pörssissä niitä yritetään käyttää (esim. USA:n pörssit vs. Helsingin pörssi), ja milloin.

Osa arvosijoittajista on menestynyt hyvin. Näistä esimerkkinä mainittakoon Warren Buffett, joka on maailman kolmanneksi rikkain ihminen (Forbesin lista 2011). Warren Buffettin sijoitusstrategia on oleellisesti buy&hold-tyyppinen eli siinä ostetaan osakeita, joita ei sitten ikinä myydä. Osakkeista pidetään kiinni sekä nousu- että laskusuhdanteissa, eikä markkinoita pyritä erityisesti ajoittamaan. Indeksit, jotka mittaavat pörssikurssien kehitystä ovat historiallisesti liikkuneet ylöspäin pitkällä aikavälillä noin 10 % vuodessa (tarkka luku riippuu indeksistä). Näin ollen, koska on valitut yhtiöt ovat (toivottavasti) olleet keskiarvoa parempia, arvosijoittamalla tuottoa on saatu pitkällä aikavälillä vielä runsaammin, ja korkoa korkolle efektin myötä tuotto on ollut valtaisa. Esimerkiksi Warren Buffettin vuosikymmenien aikana keräämä omaisuus on nyt arvoltaan noin 50 000 000 000 $.

Tässä yhteydessä otettakoon esille ns. tehokkaiden markkinoiden hypoteesi. Sen keskivahvan muodon mukaisesti kaikki yleisesti tunnettu kursseihin vaikuttava tieto on jo sisällytetty osakkeen hintaan. Jos tämä hypoteesi pitäisi paikkansa, ei arvosijoittamisessa olisi järkeä, koska kurssit heijastaisivat jo yhtiön oikeaa arvoa, jossa otetaan huomioon tuleva kehitys. Yhtiön kurssi kohoaisi vain, jos saadaan uutta informaatiota. Koska arvosijoittamisessa käytetään jo tunnettua tietoa, ei sen perusteella pitäisi olla odotettavissa kurssinousua. Koska kuitenkin jotkin arvosijoittamisen menetelmät ovat todistetusti toimineet, en usko markkinoiden olevan tehokkaita ehdottomassa merkityksessä. Sen sijaan uskon, että markkinoilla on erilaisia toimijoita, jotka kilpailevat keskenään ja pyrkivät viemään markkinoita tehokkaampaan suuntaan, siten että ns. anomaliat poistuvat vähitellen, kun ne huomataan (ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Adaptive_market_hypothesis).

2. Markkinoiden ajoittaminen
"Osta halvalla, myy kalliilla", on osakesijoittajan kultainen sääntö. Optimaalisesti siis sijoittaja ostaisi osakkeita juuri ennen alkavaa kurssi nousua ja myisi ne täsmälleen huippulla. Markkinoiden ajoituksessa on pohjimmiltaan kyse tästä. Mutta ongelmana on se, että kulloisestakin kurssikäyrästä on vaikea sanoa, jatkaako se liikettään ylös- vai alaspäin. Katsopa kuvan 1 kurssikäyrää. Mitä sanoisit, mihin suuntaan se jatkaa suuntaansa?

Kuva 1. Kurssidata, 500 päivää.

Kuvaaja osoittaa, että kurssi on ensin kohonnut noin 47 € tasolta 48,3 € tasolle, josta se on taas tippunut 45,5 €:oon, josta se on noussut taas 48 €:oon ja viime aikoina se on pyörinyt 47,5 € molemmin puolin. Tähän kuvaan voisi nyt soveltaa erilaisia teknisiä indikaattoreita ja apuvälineitä, kuten liukuvia keskiarvoja (tavallisia, eksponentiaalisia, painotettuja) eri aikaväleillä, stokastisia indikaattoreita, relative strengthiä, Bollinger bandsiä, jne. Tosiasia on kuitenkin, että edellä näytetty käyrä on tuotetettu satunnaislukugeneraattorilla. Vaikka se näyttää oikealta kurssikäyrältä, se ei ole sitä. Ihmissilmä kuitenkin löytää kuvasta trendejä, vastus- ja tukitasoja, kanavia, tms. Kaikki tämä on harhaa. Vastaus kysymykseen, miten käyrä jatkuu on: satunnaisesti (tai ainakin pseudosatunnaisesti, onhan tulos kuitenkin tuotettu deterministisellä koneella).

Random walk -hypoteesin mukaisesti todellisetkin kurssikäyrät käyttäytyvät kuten tämä yllä piirretty: satunnaisesti. Hypoteesista seuraa, että on hyödytöntä yrittää yrittää ennustaa kurssin tulevaa suuntaa teknisten indikaattorien tai muidenkaan työkalujen avulla. Random walk -hypoteesin puolustamiseksi olen nähnyt esitettävän tämän edellisen kuvan kaltaisen käyrän ja oikeiden kurssikäyrien vertailua. Ne näyttävät samalta, joten päädytään johtopäätökseen, että oikeatkin kurssikäyrät ovat luonteeltaan satunnaisia. Pelkkä silmämääräinen vertailu ei kuitenkaan riitä hypoteesin todistamiseksi. On verrattava matemaattisin menetelmin käyrien ominaisuuksia, jotta voidaan vakuuttua satunnaisuudesta.

Jos kurssikäyrät ovat todella satunnaisia ei niistä pitäisi pystyä hyötymään teknisten indikaattorien avulla. Tämän pystyin itsekin todentamaan testaamalla joitakin tunnettuja indikaattoreita satunnaisesti tuotettuihin käyriin. Tilastollisesti merkittävää hyötyä ei voinut saada testatuilla menetelmillä. Sen sijaan pystyin saamaan tilastollisesti merkittävää hyötyä joillakin teknisillä indikaattoreilla oikeiden kurssien kanssa. Nämä testit puhuisivat sen puolesta, että oikeat kurssit eivät käyttäydy täysin satunnaisesti. Tutkimusaineisto oli suhteellisen pieni, koska testasin vain 25 osakkeen kursseja tietyiltä ajanjaksoilta. Yritän kehittää paremman koejärjestelyn laajemmalla aineistolla ennen kuin teen pitemmälle meneviä johtopäätöksiä, mutta se vie aikaa, koska aineistojen kerääminen tapahtuu vielä pääosin käsin copy-paste-menetelmällä.

Edellä viitattujen kokeiden perusteella näyttää siltä, että on olemassa trendejä ja niistä on mahdollista hyötyä. Yksinkertaisimmillaan tämä voi tarkoittaa liukuvan keskiarvon käyttöä suuren linjan trendien seuraamiseen. Esim. 200 päivän eksponentiaalinen liukuva keskiarvo on yksinkertaisuudessaan kohtuullisen hyvä työkalu. Jos salkkuni olisi ollut olemassa jo edellisen laskusuhdanteen aikana, sen käyttö olisi johtanut osakkeiden myymiseen loppuvuodesta 2007 ja niiden takaisin ostamiseen kesällä 2009. Siinä missä holdaaja olisi menettänyt 60 % salkkunsa arvosta, minun salkkuni tappiot olisivat olleet paljon pienemmät ja se olisi lähtenyt seuraavaan nousuun kuten vivuttu salkku verrattuna holdaajan salkkuun. Vaikka noita osto- ja myyntiajankohtia ehkä pystyisi viilaamaan jollain työkalulla vielä paremmiksi, liukuva keskiarvo saa riittää toistaiseksi minulle.

3. Sijoitussalkun hajauttaminen
Modernissa portfolioteoriassa osakkeen tuotto-odotusta käsitellään normaalijakautuneena funktiona. Sen odotusarvo vastaa tuottoa ja sen keskihajonta (tai varianssi) riskiä. Kun salkku sisältää kahta osaketta, voidaan salkun tuotto-odotusta säätää noiden kahden osakkeen tuotto-odotuksen välillä halutusti (tai jos shorttaaminen ja velkavipu sallitaan, myös tuon välin ulkopuolella). Riski ei kuitenkaan yleisessä tapauksessa käyttäydy lineaarisesti, kun osakkeiden suhdetta muutetaan. Joillakin suhteilla riski saadaan pienemmäksi kuin kummankaan osakkeen riski yksinään olisi. Se, kuinka pieneksi riski saadaan, riippuu osakekurssien välisestä korrelaatiosta (tai kovarianssista). Mitä pienempi on korrelaatio, sitä pienemmäksi saadaan myös riski.

Lisäämällä osakkeita, voidaan riskiä edelleen pienentää tiettyyn rajaan saakka. Tavallisesti osakekurssit korreloivat positiivisesti keskenään, minkä vuoksi aina jää ns. markkinariski, vaikka osakkeita lisättäisiin kuinka paljon. Tein tilastollista analyysia eri osakkeista, ja suurin itsenäinen selittävä tekijä näyttäisi olevan ns. markkinakomponentti. Eri osakkeissa markkinakomponentti on eri suuruinen, mutta tavallisesti suuren osan yksittäisen osakeen kurssin liikkeistä selittävät markkinat. Tämän voi nähdä esim. seuraamalla pörssin liikeitä päivittäin. Nousupäivinä useimmat osakkeet nousevat ja laskupäivinä useimmat osakkeet laskevat. Tätä riskiä ei voi poistaa, mutta osakekohtaisen riskin voi pienentää lähes olemattomiin hajauttamalla eli ottamalla salkkuun osakkeita tai muita sijoitusinstrumentteja, jotka korreloivat mieluiten mahdollisimman vähän keskenään.

Monet sijoittajat tekevät hajauttamisen laskematta korrelaatioita. He vain ottavat paljon erilaisia tuotteita salkkuunsa ja toivovat, että hajautus on riittävä. Modernin portfolioteorian mukaan on olemassa kuitenkin ääretön määrä salkkuja, jotka ovat sisällöltään tehottomia. Tehottomuudella viitataan tässä siihen, että on olemassa salkkuja, jotka antavat saman tuotto-odotuksen kuin tehoton salkku, mutta pienemmällä riskillä. Salkku kuuluu ns. tehokaaseen rintamaan, jos millään salkulla, joka antaa saman tuotto-odotuksen ei ole pienempää riskiä. Vaihtoehtoisesti voidaan määritellä myös, että tehokas salkku antaa halutulla riskillä maksimaalisen tuotto-odotuksen.

Teoria sinänsä on yksinkertainen ja matematiikka melko helppoa kovarianssimatriisien pyörittelyä. Ongelmallista on kovarianssien laskeminen. Miltä aikaväliltä ne lasketaan? Eri aikaväleiltä lasketut kovarianssit poikkeavat toisistaan. Ovatko kovarianssit pysyviä vai muuttuvia? Voidaanko tulevista kovariansseista sanoa mitään luotettavaa? Joka tapauksessa laadin yksinkertaisen tietokoneohjelman, joka laskee kovarianssit ja tehokkaan rintaman haluttuja osakkeita (tai muita sijoitusinstrumentteja) sisältävälle salkulle. Tätä ohjelmaa käytän salkun riskien hallintaan, mutta pidätän itselläni oikeuden olla luottamatta ohjelmaan, jos se antaa älyttömiä tuloksia. Minun on vielä lisäksi tutkittava kovarianssien käyttäytymistä enemmän.

Vielä kritiikkinä modernia portfolioteoriaa kohtaan voin todeta, että osakekurssit eivät ole normaalisti jakautuneita (tai täsmällisesti ottaen elliptisesti jakautuneita), kuten teoria olettaa. Tutkin osakekurssien normaalijakautuneisuutta Anderson-Darling-testillä ja oletus normaalijakaumasta oli hylättävä kaikissa testatuissa tapauksissa yli 95 % todennäköisyydellä (joissakin tapauksissa vielä huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä). Se, että osakekurssit eivät ole normaalijakautuneita, on kyllä yleistä tietoa, mutta halusin varmistautua siitä myös itse.

Joka tapauksessa käytän tietokoneohjelmani lisäksi riskien hallintaan hieman fundamentaalianalyysin työkaluja. En esimerkiksi ole kiinnostunut yhtiöistä, jotka ovat kovin velkaisia tai jotka ovat antaneet negatiivista tuottoa viime aikoina.

Oma salkku
Olen siis poiminut kustakin edellä esitetystä kategoriasta joitakin joitakin piirteitä omaan sijoitusstrategiaani. Alustavan osakkeiden seulonnan teen arvosijoittajan työkaluin. Ajoittamista teen vain suuressa mittakaavassa eli pyrin poistumaan markkinoilta, kun laskusuhdanne alkaa. Hajauttamista teen modernia portfolioteoriaa soveltaen. Kun valitsen osakkeet sopivasti, en tarvitse niitä kovin montaa, jolloin niitä on kaikkia mahdollista seurata aktiivisesti. Olen myös valinnut, että sijoitan suomalaisiin osakkeisiin, koska siten kaupankäyntikulut ovat minimaaliset ja yhtiöistä ja niiden markkinoista saa helposti tietoa. Koska haluan varmistaa, että saan myytyä osakkeeni heti, kun siihen on tarvetta, ostan vain vaihdetuimpia osakkeita.

Ostin siis 25.2.2011 viisi ensimmäistä osaketta ja 25.3. täydensin salkkua kahdella muulla osakkeella. Seitsemän viikon salkun kehitys on nähtävissä kuvasta 2.

Kuva 2. Salkun kehitys (sininen viiva) ja vertailuindeksi (OMX Helsinki PI). Osinkoja ei huomioida. Pystyakselilla prosentiaalinen tuotto, vaaka-akselilla päivät.

Alussa salkun kehitys on ollut hyvää. Sitten tuli Japanin maanjäristys, joka tipautti kursseja reippaasti. Korjausliike takaisinpäin tapahtui kuitenkin kahden viikon kuluessa ja oma salkkuni kärsi vähemmän kuin vertailuindeksi. Sitten alkoi osinkojen maksukausi ja salkun arvosta tippui monta prosenttia. Vertailuindeksissä osinkojen vaikutus on jakautunut tasaisemmin pitkälle aikavälille, kun taas omassa salkussani on selvät pudotukset osinkojen irtoamispäivinä.

Tein ehkäpä virhesijoituksen lisätessäni kaksi uutta osaketta 25.3., koska ne eivät ole tuottaneet vielä mitään. Tein sijoitukset riskien hallinan näkökulmasta, koska juuri noiden kahden osakkeen lisäys pienensi modernin portfolioteorian mukaista riskiä eniten. Samalla kuitenkin tuotto putosi. Näihän se tietysti pitääkin mennä, mutta silti jotenkin toivoisin suurempaa tuottoa. Ahneus nostaa päätään. Kärsivällisyys lienee tässä tilanteessa kuitenkin parasta.

Asuntosäästäminen

Kulujen minimoimisella on keskeinen osa säästötavoitteeni saavuttamisessa. Jotta en olisi englantilaisen sanonnan mukaan "penny wise, pound foolish", kannattaa kulujen minimointi aloittaa suurimmista kuluista. Pääkaupunkiseudulla varmasti suurin kulu on asuminen. Asumiskulujen optimoimisella voikin säästää parhaimmillaan satoja euroja kuukaudessa.

Ensimmäinen optimoinnin kohde on oikean kokoisen asunnon valitseminen. Esimerkiksi yksin asuva ihminen ei montaa huonetta tarvitse. Ylimääräisissä huoneissa ja lattianeliöissä on vain ylimääräistä siivottavaa. Lisäksi, jos on paljon tilaa, se näyttää kaipaavan huonekaluja yms. sen täyttämiseksi. Rahaa voi kulua paitsi turhista neliöistä maksamiseen myös noiden neliöiden täyttämiseen tavaralla, jota ei tarvitse. Pieneen asuntoon ei tee mieli hankkia yhtään enempää tavaraa kuin mitä todella tarvitsee. Opiskeluaikoina asuin 19 neliömetrin yksiössä, mutta nyt olen vaihtanut 34 neliömetrin kaksioon. Syy tähän vaihtoon oli lähinnä mukavuuden halu ja se, että vuokra oli lähes sama.

Minä asun tällä hetkellä siis vuokralla ja maksan 520 € kuussa. Vuokra on alhaisempi kuin asuinalueeni yleinen vuokrataso, mutta silti korkea verrattuna muun Suomen vuokratasoon. Muuttaminen pois kalliilta asuinalueilta voisi säästää suoranaisissa asumiskuluissa. Toisaalta matkustuskulut voisivat nousta. Varsinkin pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen alueen ulkopuolelle muuttaminen tarkoittaisi, että minun olisi hankittava auto. Auton pitäminen käy kuitenkin kalliksi. Julkisen liikenteen alueella tarvitsee maksaa vain bussilipusta (noin 83 € / kk), mutta palaan tähän vertailuun oman auton ja julkiseen liikenteen välillä joskus myöhemmin. Työpaikkani on pääkaupunkiseudulla ja siksi muualla asuminen aiheuttaisi turhaa harmia. Kuitenkin, jos houkutteleva vaihtoehto löytyy, olen valmis muuttamaan halvempaan asuntoon.

Mutta sitten tullaankin oleelliseen kysymykseen. Asuako vuokralla vai ottaako asuntolaina? Usein hoettu kansanviisaus sanoo, että "ota asuntolaina, koska silloin maksat itsellesi". Tämä on kuitenkin melkoinen yksinkertaistus. Mielestäni jokaista tapausta pitäisi käsitellä erikseen ja oikeasti istua alas ja laskea euromäärät. Joissakin tilanteissa voi olla edullista ostaa asunto ja joissakin tilanteissa on parempi asua vuokralla. Seuraavaksi käyn läpi oman tilanteeni ja syyt siihen, miksi asun vuokralla. Jollekin toiselle voi olla parempi ostaa asunto, joten tarkoitukseni ei ole argumentoida yhden vaihtoehdon puolesta ja toista vastaan, koska mitään yleispetevää sääntöä ei ole.

Yritän käyttää mahdollisimman realistisia lukuja laskemissani. Nykyinen vuokrani on siis 520 € / kk. Arvioisin asuntoni arvoksi vapailla markkinoilla noin 160 000 €. Korkotason arvioiminen on vaikeaa, koska on todennäköistä, että korot nousevat nykyisestä, mutta kuinka paljon, on epäselvää. Viime vuoden heinäkuussa (uudempaa tietoa en löytänyt) kiinteän koron lainojen keskikorko oli 4,21 % ja euriboriin sidottujen lainojen keskikorko 1,97 %. Arvioin omissa laskemissani koroksi 3,6 %, koska korot ovat nousemassa. Voin tehdä laskelmat myös toisella korolla, jos se on tarpeen. Yhtiövastikkeeksi (+ muuksi tavallisesti vuokranantajan maksettaviksi kuluiksi) arvioin 100 € / kk. Vuokraan ja yhtiövastikkeeseen olen laskenut vuosittaiset 3 % korotukset, näin huomioiden inflaation vaikutuksen.

Seuraavissa laskelmissa tarkasteellaan säästöön jäävää rahamäärää, koska se on suure, jota haluan optimoida. Siksi on arvioitava myös kuukausittainen säästöön jäävä raha ilman asumiskuluja, joka tässä yhteydessä on (1200 + 520) € = 1720 €. Säästöille olen laskenut vuosittain 7 % tuoton, koska suurin osa niistä on sijoitettu osakkeisiin.

Ensimmäinen asia, jota tarkastelen, on se, kannattaako ensin vuokralla asuen säästää suurempi osa asunnon hinnasta ja ostaa se pienemmällä lainalla vai ostaako asunto heti suuremmalla lainalla. Kuvassa 1 ovat siis säästöön jäävät rahat tapauksissa, joissa säästetyn rahan osuus asunnon hinnasta on 20 % (tämä on jo kasassa) ja 50 %. Laina-aika on 10 vuotta molemmisssa tapauksissa ja lainan kuukausierät ovat vastaavasti 1271,74 € ja 794,84 €. Erät on laskettu annuiteettilainan kaavoilla, kuten pankkikin sen tekisi.

Kuva 1. Vaihtoehdot, jossa otetaan laina heti niin, että 20 % asunnon hinnasta on säästetty, ja toisaalta asutaan vuokralla, kunnes 50 % asunnon hinnasta on säästetty. Laina-aika on 10 v ja asunnon hinta 160 000 €. Vaaka-akselilla on aika kuukausissa, pystyakselilla säästöön jäänyt euromäärä.

Kuvasta 1 selviää, että loppujen lopuksi on melkein yhden tekevää, ottaako lainan heti vai vähän myöhemmin, jos asunnon hinta on sama, ja laina otetaan yhtä pitkäksi aikaa. Eroa säästetyissä summissa siinä vaiheessa, kun laina on maksettu molemmissa tapauksissa on pari prosenttia eli 14 v. jälkeen 163 919,97 € vs. 167 767,70 €. Jos siis näyttäisi siltä, että asuntojen hinnat tulevat alaspäin lähitulevaisuudessa, kannattaisi odottaa, koska tällöin asunnosta joutuisi maksamaan vähemmän.

Kuvasta 2 ilmenee jotain vielä yllättävämpää. Siinä ovat mukana nimittäin tapaukset, joissa asuntoa varten tarvittava rahasumma säästetään kokonaan, eikä lainaa siis oteta, sekä vuokralla asumisen jälkeen jäävä rahamäärä. Kuukausi erät ovat nyt 1271,74 € + yhtiövastike (20 %), 635,87 € + yhtiövastike (60 %), yhtiövastike (100 %), ja vuokra. Jos raha asuntoa varten säästetään kokonaan ja ostetaan se sitten, säästö on samaa suuruusluokkaa kuin lainan kanssa hankittujen asuntojen tapauksessa eli 15 v. jälkeen 196 205,98 € (20 %) vs. 199 866,63 € (60 %) vs. 199 330,86 € (100 %).

Kuva 2. Tapaukset, joissa asunnon hinnasta säästetään 20 %, 60 %, ja 100 % ennen ostamista. Vertailun vuoksi on esitetty myös vuokralla asuminen. Vaaka-akselilla on aika kuukausissa, pystyakselilla säästöön jäävä rahamäärä euroissa.

Sen sijaan vuokralla asuessa säästöön jää huomattavasti enemmän rahaa. Vaikka asunnonostajalle jää enemmän rahaa säästöön kuukausittain sen jälkeen, kun asuntolaina on maksettu, ei hän ihmisiän puitteissa (tai  puhumattakaan eläkeikään mennessä) saavuta vuokralla eläneen säästöjen määrää. Tietysti asunnonostajalla on oma asunto, jonka hän voi jättää jälkipolville, mutta toisaalta vuokralla asuneella on vastaavasti suurin piirtein asunnon hinnan verran enemmän rahaa perillisille. Ja mielestäni perinnönjako sujuu huomattavasti helpommin, jos omaisuus on helposti jaettavassa muodossa, eikä kiinni, esim. asunnossa, joka pitää myydä, jotta siitä saa rahat jaettaviksi.

Syy siihen, miksi vuokralla asuminen näyttää kannattavalta, löytyy tarkastelemalla laina-ajan pituuden vaikutusta säästöön jäävään rahamäärään. Kuvassa 3 on esitetty tapaukset, joissa otetaan saman suuruinen asuntolaina, mutta laina-ajan pituutta on vaihdeltu. Mitä pitempi laina-aika, sitä enemmän rahaa jää säästöön. Syy tähän on kuukaudessa käteen jäävässä rahamäärässä lainanlyhennyksen jälkeen. Pitemmillä laina-ajoilla kuukausi erä on pienempi ja rahaa jää enemmän säästöön. Vuokran ollessa vähemmän kuin yhteenlaskettu lainanlyhennys ja yhtiövastike, jää vuokralaiselle enemmän rahaa kuukaudessa käteen. Korkoa korolle efektin vuoksi aikaisin säätetty raha on merkityksellisempää kuin myöhemmin säästetty raha.

Kuva 3. Laina-ajan vaikutus säästöön jäävään rahamäärään. Esitetty on viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden lainat. Kaikissa tapauksissa on ensin säästetty sama osa asunnon hinnasta.

Miten siis käy, jos laina-ajaksi valitaan todella pitkä aika, esim. 30 vuotta? Kuvassa 4 on havainnollistettu tätä.  Nyt vuokralaisen ja lainanottajan käyrät leikkaavat toisensa. Ensimmäinen leikkaus tapahtuu 30 vuoden ja 9 kuukauden jälkeen. Rahaa on tässä vaiheessa säästössä 1,3 miljoona euroa! Tämä on yli sen rahamäärän, jonka ajattelin riittävän työelämästä pois jättäytymiseen. Sitä paitsi olisin tuolloin 60-vuotias ja muutenkin kohta jäämässä eläkkeelle. Tuo skenaario ei siis koskaan ehdi toteutua. Tässä mainittujen lukujen lisäksi yritin etsiä tapauksia, joissa lainanottaminen kannattaisi minun tapauksessani, mutta en niitä löytänyt.

Kuva 4. Säästöön jäävät rahat 30 vuoden lainajalla verrattuna vuokralla asumiseen.

Vielä yksi näkökulma on se, että jos asuntojen hinnat jatkaisuvat nousuaan, voisi asuntoa ajatella sijoituskohteena, jonka myymällä voisi saada voittoa. On kuitenkin niin, että ihmisen on asuttava jossain joka tapauksessa, joten myytyään asunnon, on hänen muutettava toiseen asuntoon, joka myös maksaa. Jos elintasosta ei tingitä, maksaa uusi asunto yhtä paljon kuin vanha. Siksi asunnosta saadusta hinnasta ei oikeastaan koskaan pääse hyötymään. Tai jos voittoa asunnon vaihdon yhteydessä syntyy, kyse on jonkinlaisesta keinottelusta. Mielummin keinottelen osakkeilla kuin asunnoilla, koska osakkeita saa vaihdettua huomattavasti helpommin kuin asuntoja. Ja jos asunnonomistaja pyrkii saamaan voittoa alentamalla elitasoaan, niin vastaavasti myös vuokralainen voi muuttaa halvempaan kämppään. Kaiken lisäksi asuntojen hintojen nousu ei ole varmaa. Ainakin Helsingissä asuntojen hinnoissa on ilmaa, jota niihin on pumpattu tietyillä poliittisilla linjauksilla. Odotettavissa on, että asuntojen hinnat kääntyvät laskuun jossain vaiheessa, ja todennäköisesti vielä kohtuullisen ajan kuluessa. Sitten on ikävää huomata ostaneensa asunto, josta ei saa ostohintaa takaisin.

Mielestäni asuntolainan ottaminen tulee kannattavaksi vasta, jos laina-aikaa pidentämällä lainanlyhennyksen ja yhtiövastikkeen kuukausittaisen osuuden saa alle vastaavan asunnon vuokrantason tai ainakin hyvin lähelle sitä. Asunnonomistaja voi toki elää huomattavasti vuokraa halvemmalla, kun asuntolaina on maksettu, mutta keskeisessä roolissa on siihen mennessä kertynyt sijoituspääoma. Jos se on huomattavasti enemmän kuin tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen, on lainanottaminen ainakin minun suunnitelmani kannalta ollut epäedullista.

Muokkaus: Kehotan tämän tekstin lukeneita lukemaan uuden kirjoitukseni aiheesta.

Miten raha tekee työtä?

Toin edellisessä kirjoituksessani tarkoituksella esiin menojen karsimisen tärkeyden ennen kuin kerron siitä, miten rahani sijoitan. Tulen palaamaan säästämiseen vielä monta kertaa ja erittelemään rahan kulutustani ja mahdollisia säästökohteita. Mutta nyt kerron tämän hetkisen tilanteeni. 31.3.2011 rahaa oli koossa 33 623,88 €. Matkaa ensimmäiseen välitavoitteeseen on siis vielä 66 376,12 €.

Pelkästään säästämällä 1200 € / kk saisin kasaan ensimmäisen välitavoitteeni summan 56 kuukaudessa eli neljässä vuodessa ja kahdeksassa kuukaudessa. Päivämäärä olisi tuolloin 30.11.2015. Aikataulu menisi siis pitkäksi 11 kuukautta. Asetin aikataulun tarkoituksella sellaiseksi, että sitä ei voi saavuttaa pelkän säästämisen kautta. Miten siis pyrin tavoitteeseeni?

Vastauksen löytämiseksi on mietittävä, mitä kautta ylipäätään syntyy arvoa, joka on sitten mitattavissa rahassa. Oma näkemykseni on, että vain työ tuottaa lisäarvoa. Tälle näkemykselle löytyy tukea mm. Karl Marxin teoksesta Das Kapital ja jo tätä ennen taloustieteen pioneerin Adam Smithin ajatuksista. Tämän näkemyksen saa kyseenalaistaa, mutta on vaikea keksiä todellista vastaesimerkkiä, jossa arvoa syntyisi työtä tekemättä.

Jos siis ainoa keino ansaita lisää rahaa on työnteko, tarkoittaako tämä, että minun on hankittava toinen työ? Ei välttämättä, sillä sen sijaan, että minä tekisin työtä rahasta, raha voi tehdä työtä minun hyväkseni! Tarkoitan tällä sitä, että voin lainata rahan sellaiselle taholle, joka teettää työtä, ja saada sitten vastineeksi osan tuon työn tuomasta lisäarvosta. Tahoja, jotka teettävät työtä kutsutaan yleisesti yhtiöiksi tai yrityksiksi.

Rahan lainaamisen voi toteuttaa monella eri tavalla. Voin pitää rahat pankissa, joka puolestaan voi lainata rahaa edelleen yrityksille. Pankki on myös itse yhtiö, jossa tehdään työtä ja joka pyrkii tekemään voittoa. Pankki maksaa pienen koron talletuksille, joka on sitten sitä lisäarvoa, joka tulee takaisin rahan lainaajalle. Tämä on kuitenkin verraten tehoton tapa, jos tarkoituksena on saada merkittävää etua, koska pankki vie oman osuutensa välistä.

Toinen tapa ovat suoranaiset yrityslainat. Nuokin lainat ovat usein sidoksissa yleiseen korkotasoon, eikä näin ollen takaisin maksettu osuus lisäarvosta vastaa todellista voittoa. Lisäksi yksityisen ihmisen on vaikea antaa yrityslainoja, koska hänellä ei ole tarvittavia pääomia. Tämän vuoksi on usein toimittava rahaston kautta. Ja rahasto vie edelleen välistä oman osuutensa.

Kolmas ja ehkäpä tehokkain tapa lainata rahaa yrityksille on ostaa osuus niistä. Tämä onnistuu osakeyhtiöiden tapauksessa ostamalla niiden osakkeita. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotetusta lisäarvosta osuus tulee osakkeen omistajalle osinkona. Nyt saatu lisäarvo on verrannollinen todelliseen voittoon. Näin ollen kyseessä on myös riskisempi sijoitus, koska yhtiö voi tuottaa myös tappiota tai yleistä korkotasoa vähemmän voittoa. Tällöin olisi ollut parempi sijoittaa rahat alunperin korkoa maksavaan kohteeseen. Toisaalta riskisyys toimii myös toisinpäin eli voitot voivat olla suuremmat kuin mitä olisi ollut mahdollista saada pelkkänä korkona. Historiallinen todistusaineisto puhuu sen puolesta, että pitkällä aikavälillä osakkeet tuottavat huomattavasti paremmin kuin korkoa maksavat sijoituskohteet.

Omat rahani olen jakanut kolmeen osaan: käyttövarat, korkosijoitukset, ja osakesijoitukset. Tällä hetkellä varat ovat jakautuneet näiden kesken seuraavasti:

• käyttövarat, 4000 €
• korkosijoitukset, 13 000 €
• osakesijoitukset, 16 000 €

Käyttövaroina on vain sen verran kuin mitä tarvitsen välittömiin tarpeisiin ja yllättäviin kuluihin. Muiden sijoitusten realisoimisessa kestää kolme pankkipäivää, joten puskuria pitää olla. Lisäksi niiden realisoimista pyrin välttämään viimeiseen asti, koska tällöin realisoituvat myös verot myyntivoitoista. On parempi pitää mahdollisimman paljon varoja kasvamassa korkoa korolle kuin siirrellä niitä edestakaisin.

Korkosijoituksia on tällä hetkellä enemmän kuin niitä on tarkoitus olla. Muutan niitä vähitellen osakesijoituksiksi, kunnes osakesijoitusten osuus kokonaisvarallisuudesta on noin 80 %. On parempi ottaa riskiä suunnitelman alkuvaiheessa ja pienentää riskin osuutta, kun tavoite alkaa lähenemään. Tämä johtuu monestakin asiasta, mutta yksi seikka on se, että absoluuttisessa mielessä on kyse pienemmistä rahasummista, ja kuukausittainen 1200 € lisäys paikkaa pienestä arvon huojunnasta syntyneitä lovia tehokkaasti. Sen sijaan, sitten, kun pääoma on huomattavasti suurempi kuin kuukausittainen lisäys, kokonaisvarallisuus riippuu vahvemmin osakekursseista. On myös niin, että mahdolliset suuret voitot alkuvaiheessa kertautuvat pitemmän ajan kuluessa korkoa korolle efektin myötä.

Osakesijoitukset olen tehnyt suoraan osakkeisiin, ilman välissä olevia sijoitusinstrumentteja, koska näin pystyn itse ottamaan kantaa markkinoihin ja valitsemaan mieleisiäni yhtiöitä. Tällä strategialla olen pahimmassa tapauksessa tikkaa heittävä apina, joka sattumanvaraisella valinnallaan saa salkun, joka seuraa markkinoiden yleistä kehitystä. Parhaimmassa tapauksessa voitan markkinat hyvin onnistuneilla valinnoillani. Tällä hetkellä, kuuden viikon salkun omistuksen jälkeen, olen edellä indeksiä 2-3 %. Sijoitan Suomeen ja vertailuindeksi on siis OMXH25. Mutta palaan sijoitusstrategiaani ja sen valitsemiseen johtaneisiin syihin myöhemmin.

Budjetti

Mainitsin ensimmäisessä blogikirjoituksessa, että laadin budjetin eli selvityksen tavoitelluista ja toteutuneista tuloista ja menoista. Nyt olen kerännyt numeroita viimeiseltä puolelta vuodelta (loka-maaliskuu) joka ikisestä ostoksesta. Pankin sähköinen tiliote oli tässä suureksi avuksi, koska maksan pääasiassa kaikki ostokset kortilla. Tällöin ostoksesta jää merkintä tiliotteeseen ja sen voi jälkeenpäin tarkistaa. Käteistä nostan pankkiautomaatista vain vähän ja sillä maksan lähinnä vain päivittäiset ruokailut lounasravintolassa ja silloin tällöin kaukoliikenteen bussimatkat. Nämä käteisen rahan käyttötavat ovat jääneet tavoiksi vanhasta tottumuksesta, koska joskus vuosia sitten kortin käyttö noissa tilanteissa aiheutti turhaa sähläystä.

Mutta siis budjetista näin, mihin rahaa oikein kuluu. Suurimmat menoerät ovat seuraavat:

1. Asunto eli vuokra, 520 € / kk
2. Ruoka tai tarkemmin: asiointi lähikaupassa sekä lounasravintolassa, noin 300 € / kk
3. Liikkuminen eli bussilippu, noin 83 € / kk
4. Vaatteet ja taloustarvikkeet, noin 80 € / kk

Näiden jälkeen tulee muita pakollisia maksuja, kuten:

1. Internet, noin 45 € / kk
2. TV-lupa, noin 20 € / kk
3. Puhelin, noin 20 € / kk
4. Sähkö, noin 18 € / kk
5. Kaasu, noin 10 € / kk

Sitten on joitakin ei pakollisia menoja, jotka ovat kuitenkin pitkällä aikavälillä järkeviä investointeja eli

1. Ravintolat, noin 30 € / kk
2. Muu virkistäytyminen, noin 30 € / kk

Eli ihan askeettiseksi en aio ruveta, vaikka säästämään pyrinkin. Jos kaverit pyytävät kaupungille, lähden mukaan miettimättä rahan kulutusta. Luontainen pihiyteni on riittävä hillike. Toisaalta sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja virkistäytyminen edistävät hyvinvointia, joten tuonkin rahan menon voi lukea kannattavaksi sijoitukseksi.

Edellä mainitut menot kun lasketaan yhteen saadaan 1156 €. Tähän tulee päälle vielä sekailaisia satunnaisia menoja, joten kokonaisbudjetiksi menojen osalta olen laskenut 1200 € / kk.

Tulopuolella on jonkin verran vaihtelua, riippuen siitä, tuleeko lomarahoja, työmatkoja, veronpalautuksia, yms.  lisätuloeriä. Mutta minimitulo verojen jälkeen on jossain 2400 € / kk tasolla. Näin ollen säästöön pitäisi jäädä yli puolet palkasta. Säästötavoitteen voi siis muotoilla myös näin: menot ovat alle 50 % nettotuloista.

Viimeisen puolen vuoden aikana säästäminen on onnistunut ihan kohtalaisesti. Säästöön jääneet rahamäärät kuukausittain ovat:

• Lokakuu: 1510,63 €
• Marraskuu: 1385,88 €
• Joulukuu: 1660,94 €
• Tammikuu: 1121,85 €
• Helmikuu: 965,58 €
• Maaliskuu: 1419,39 €

Keskimäärin siis rahaa on jäänyt säästöön 1344,03 € ja menojen osuus 48,9 % nettotuloista. Tavoite on siis tähän mennessä toteutunut. Kuukausittaisissa tuloissa on ollut huojuntaa. Lokakuussa maksuun tuli matkalasku, jossa ylimääräistä tuloa tuli noin 500 €. Joulukuussa tuli isot veronpalautukset. Vastaavasti alkuvuodesta (tammi-helmikuu) oli maksettava joitakin kerran vuodessa maksettavia laskuja, joten säästöön jäi vähän vähemmän. Maaliskuu oli taas melkolailla tavallinen kuukausi. Tästä on hyvä jatkaa.

Blogin avaus

Aloitan uuden blogin kirjoittamisen, koska haluan motivoida itseäni säästämään rahaa. Olen havainnut julkisen blogin pitämisen hyväksi keinoksi pakottaa itsensä sanoista tekoihin. Kun tavoitteet on asettettu kaikkien nähtäville, on niistä vaikeampi luopua. Aikaisemmin olen kirjoittanut blogia, jossa tavoitteena on ollut maratonin juokseminen. Nyt, kuusi maratonia myöhemmin, on aika asettaa uusia, toisenlaisia tavoitteita.

Säästäminen on minulle luontaista. On helpompi olla käyttämättä rahaa kuin tuhlata sitä. En ole aikaisemmin asettanut mitään tavoitteita säästöjen suhteen, mutta pari kuukautta sitten jokin muuttui. Ihmisille, joilla on vaikeuksia rahan käytön kanssa, on joissakin lähteissä suositeltu henkilökohtaisen budjetin laatimista. Vaikka minulla ei ollutkaan ongelmia rahan kanssa, ajattelin huvin vuoksi laatia tuollaisen budjetin.

Laskin, että voisin säästää 1000-1500 € kuussa, jos en kuluttaisi rahojani harkitsemattomasti. Jos sitten vielä sijoittaisin säästyvät rahat johonkin sellaiseen kohteeseen, joka tuottaisi kohtuullisen koron, minulla olisi eläkeikään mennessä miljoonia euroja, hyvässä tapauksessa jopa yli kymmenen miljoonaa euroa. Vähempikin riittäisi!

Seuraava kysymys olikin, kuinka paljon minun pitäisi säästää, jotta voisin elää noilla rahoilla loppuelämäni tekemättä työtä. Riippuen siitä, missä eläisin, ja minkälaiseen elintasoon tyytyisin, vastaus löytynee jostain 200 000-600 000 €:n väliltä. En siis olisi tavoittelemassa mitään luksuselämää, vaan tavallista länsimaista keskiluokkaista elintasoa.

Kauanko sitten tuon tavoitetason saavuttaminen kestäisi? Laskin tämän ja vastaus hiukan yllätti: 7-14 vuotta. Olen nyt 29-vuotias, joten olisin taloudellisesti riippumaton 36-43-vuotiaana. Tässä arviossa edellytetään, että elämä jatkuu sellaisena kuin se on nyt tästä eteenpäinkin. Eli siis esimerkiksi työttömyys tai perheen hankkiminen voisivat vaikuttaa tavoitteen saavuttamiseen. Mutta ei tietyn aikataulun pitäminen ole niin oleellista kuin se, että jatkaa matkaa kohti tavoitetta.

Asetan siis tässä ensimmäisen keskipitkän aikavälin tavoitteen: 100 000 € 31.12.2014 mennessä.