Miten raha tekee työtä?

Toin edellisessä kirjoituksessani tarkoituksella esiin menojen karsimisen tärkeyden ennen kuin kerron siitä, miten rahani sijoitan. Tulen palaamaan säästämiseen vielä monta kertaa ja erittelemään rahan kulutustani ja mahdollisia säästökohteita. Mutta nyt kerron tämän hetkisen tilanteeni. 31.3.2011 rahaa oli koossa 33 623,88 €. Matkaa ensimmäiseen välitavoitteeseen on siis vielä 66 376,12 €.

Pelkästään säästämällä 1200 € / kk saisin kasaan ensimmäisen välitavoitteeni summan 56 kuukaudessa eli neljässä vuodessa ja kahdeksassa kuukaudessa. Päivämäärä olisi tuolloin 30.11.2015. Aikataulu menisi siis pitkäksi 11 kuukautta. Asetin aikataulun tarkoituksella sellaiseksi, että sitä ei voi saavuttaa pelkän säästämisen kautta. Miten siis pyrin tavoitteeseeni?

Vastauksen löytämiseksi on mietittävä, mitä kautta ylipäätään syntyy arvoa, joka on sitten mitattavissa rahassa. Oma näkemykseni on, että vain työ tuottaa lisäarvoa. Tälle näkemykselle löytyy tukea mm. Karl Marxin teoksesta Das Kapital ja jo tätä ennen taloustieteen pioneerin Adam Smithin ajatuksista. Tämän näkemyksen saa kyseenalaistaa, mutta on vaikea keksiä todellista vastaesimerkkiä, jossa arvoa syntyisi työtä tekemättä.

Jos siis ainoa keino ansaita lisää rahaa on työnteko, tarkoittaako tämä, että minun on hankittava toinen työ? Ei välttämättä, sillä sen sijaan, että minä tekisin työtä rahasta, raha voi tehdä työtä minun hyväkseni! Tarkoitan tällä sitä, että voin lainata rahan sellaiselle taholle, joka teettää työtä, ja saada sitten vastineeksi osan tuon työn tuomasta lisäarvosta. Tahoja, jotka teettävät työtä kutsutaan yleisesti yhtiöiksi tai yrityksiksi.

Rahan lainaamisen voi toteuttaa monella eri tavalla. Voin pitää rahat pankissa, joka puolestaan voi lainata rahaa edelleen yrityksille. Pankki on myös itse yhtiö, jossa tehdään työtä ja joka pyrkii tekemään voittoa. Pankki maksaa pienen koron talletuksille, joka on sitten sitä lisäarvoa, joka tulee takaisin rahan lainaajalle. Tämä on kuitenkin verraten tehoton tapa, jos tarkoituksena on saada merkittävää etua, koska pankki vie oman osuutensa välistä.

Toinen tapa ovat suoranaiset yrityslainat. Nuokin lainat ovat usein sidoksissa yleiseen korkotasoon, eikä näin ollen takaisin maksettu osuus lisäarvosta vastaa todellista voittoa. Lisäksi yksityisen ihmisen on vaikea antaa yrityslainoja, koska hänellä ei ole tarvittavia pääomia. Tämän vuoksi on usein toimittava rahaston kautta. Ja rahasto vie edelleen välistä oman osuutensa.

Kolmas ja ehkäpä tehokkain tapa lainata rahaa yrityksille on ostaa osuus niistä. Tämä onnistuu osakeyhtiöiden tapauksessa ostamalla niiden osakkeita. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotetusta lisäarvosta osuus tulee osakkeen omistajalle osinkona. Nyt saatu lisäarvo on verrannollinen todelliseen voittoon. Näin ollen kyseessä on myös riskisempi sijoitus, koska yhtiö voi tuottaa myös tappiota tai yleistä korkotasoa vähemmän voittoa. Tällöin olisi ollut parempi sijoittaa rahat alunperin korkoa maksavaan kohteeseen. Toisaalta riskisyys toimii myös toisinpäin eli voitot voivat olla suuremmat kuin mitä olisi ollut mahdollista saada pelkkänä korkona. Historiallinen todistusaineisto puhuu sen puolesta, että pitkällä aikavälillä osakkeet tuottavat huomattavasti paremmin kuin korkoa maksavat sijoituskohteet.

Omat rahani olen jakanut kolmeen osaan: käyttövarat, korkosijoitukset, ja osakesijoitukset. Tällä hetkellä varat ovat jakautuneet näiden kesken seuraavasti:

• käyttövarat, 4000 €
• korkosijoitukset, 13 000 €
• osakesijoitukset, 16 000 €

Käyttövaroina on vain sen verran kuin mitä tarvitsen välittömiin tarpeisiin ja yllättäviin kuluihin. Muiden sijoitusten realisoimisessa kestää kolme pankkipäivää, joten puskuria pitää olla. Lisäksi niiden realisoimista pyrin välttämään viimeiseen asti, koska tällöin realisoituvat myös verot myyntivoitoista. On parempi pitää mahdollisimman paljon varoja kasvamassa korkoa korolle kuin siirrellä niitä edestakaisin.

Korkosijoituksia on tällä hetkellä enemmän kuin niitä on tarkoitus olla. Muutan niitä vähitellen osakesijoituksiksi, kunnes osakesijoitusten osuus kokonaisvarallisuudesta on noin 80 %. On parempi ottaa riskiä suunnitelman alkuvaiheessa ja pienentää riskin osuutta, kun tavoite alkaa lähenemään. Tämä johtuu monestakin asiasta, mutta yksi seikka on se, että absoluuttisessa mielessä on kyse pienemmistä rahasummista, ja kuukausittainen 1200 € lisäys paikkaa pienestä arvon huojunnasta syntyneitä lovia tehokkaasti. Sen sijaan, sitten, kun pääoma on huomattavasti suurempi kuin kuukausittainen lisäys, kokonaisvarallisuus riippuu vahvemmin osakekursseista. On myös niin, että mahdolliset suuret voitot alkuvaiheessa kertautuvat pitemmän ajan kuluessa korkoa korolle efektin myötä.

Osakesijoitukset olen tehnyt suoraan osakkeisiin, ilman välissä olevia sijoitusinstrumentteja, koska näin pystyn itse ottamaan kantaa markkinoihin ja valitsemaan mieleisiäni yhtiöitä. Tällä strategialla olen pahimmassa tapauksessa tikkaa heittävä apina, joka sattumanvaraisella valinnallaan saa salkun, joka seuraa markkinoiden yleistä kehitystä. Parhaimmassa tapauksessa voitan markkinat hyvin onnistuneilla valinnoillani. Tällä hetkellä, kuuden viikon salkun omistuksen jälkeen, olen edellä indeksiä 2-3 %. Sijoitan Suomeen ja vertailuindeksi on siis OMXH25. Mutta palaan sijoitusstrategiaani ja sen valitsemiseen johtaneisiin syihin myöhemmin.