En nyt aio kirjoittaa pitempää juttua ilman asiaa. Siksi tässä raportoin vain viime kuun tuloksen.
Kesäkuun jäljiltä pääomaa on koossa 51787,48 €. Kasvua edelliseen kuuhun on siis 1,77 %. Säästöjä kertyi vain 857,49 €, koska osa kesälomamatkasta oli maksettava nyt. Sijoitusten tuotto oli huima 0,08 %. Ensi kuulle odotan lomarahaa, joka paikkaa alkuvuoden vajeita säästötavoitteissa.
tiistai 3. heinäkuuta 2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Mitä maksaisit mielenrauhasta?
Euroalueen kriisi on jälleen uutisten pääaiheita. Aktiivisesti talousuutisia seuraavat ihmiset voivat tuntea levottomuutta, varsinkin kun he näkevät pörssikurssien sukeltavan taas viime syksyn tasoille. Miten käy euron? Välttääkö Eurooppa taantuman? Tällaiset kysymykset eivät minua oikeastaan juurikaan kiinnosta.
Ai miksikö? Koska oma sijoitusstrategiani (tai säästöstrategiani) ei perustu päivän uutisten perässä juoksemiseen. Eikä se perustu myöskään pelkkiin osakkeisiin. Eikä euroon. Eikä makrotalouden sykleihin. Se perustuu laajaan hajauttamiseen, jolla kompensoidaan sekä osakkeiden että valuuttojen arvon muutokset ja talouden syklisyys. Tuo hajautus ei perustu vain intuitioon siitä, mitkä osakkeet tai omaisuusluokat käyttäytyvät eri tavoin, vaan oikeasta kurssidatasta laskettuihin korrelaatioihin.
Esitettäköön tässä joitakin lukuja vertailun vuoksi. Vertailuindeksinä käytän SPDR S&P 500 ETF:ää, joka siis seuraa mahdollisimman tarkasti S&P 500 -indeksiä. Vertailussa käytetään kahta lukua: annualisoitua tuottoa (CAGR) ja Sharpen lukua. Tulokset on nähtävissä Taulukossa 1. Laskelmat on tehty US dollareissa.
Taulukko 1. Annualisoitu tuotto ja Sharpen luku minun strategialleni (X) ja SPDR S&P 500 ETF:lle (SPY). Vuodet 2008-2011. *Vuosi 2012 alkuvuosi 15.6. asti.
Edellä esitetyistä numeroista voi nähdä, että minun strategiani tuotto on tasaisempaa kuin indeksin. Romahdusvuonna 2008 tulos painui 8 % miinukselle, kun taas indeksi tippui yli 36 %. Viime vuosi, joka oli lähes nollavuosi (indeksi tuotti 1,9 %), minun strategiani tuotto oli normaali reilu 10 %. Osakkeille hyvinä vuosina strategiani jää jälkeen, mutta voittaa sen takaisin huonoina vuosina.
Viimeisimmät puoli vuotta minulla on siis ollut rahaa kiinni tässä strategiassa. Kuva 1 havainnollistaa salkun tuottoa OMX Helsinki_GI:tä vastaan. Puolen vuoden tuotto on 8,44 %. Vertailuindeksi tuotti 1,61 %. Laskelmat on tehty euroissa.
Tämä strategia sopii minulle sen tasaisuuden vuoksi. Säilytän mielenrauhani, kun omaisuuteni arvo ei pompi ylös alas suhdanteiden mukaan. Se on jo jonkin arvoista itsessään. Kun otetaan huomioon, että pitkällä aikavälillä tämän strategian tuotto on käytännössä sama kuin indeksin, valinta on minulle selvä. Perinteisen talousteorian mallien mukaisestikin rationaalinen sijoittaja valitsee kahdesta saman tuoton antavasta sijoituksesta vähemmän volatiilin. Tämä on ymmärrettävää, koska vähemmän volatiilin sijoituksen voi muuttaa suuremman riskin omaavaksi lainarahalla, jolloin siis tuotto on parempi samalla riskillä. Minä en kuitenkaan lainarahoilla pelaa. Sen mielenrauhan vuoksi.
Ai miksikö? Koska oma sijoitusstrategiani (tai säästöstrategiani) ei perustu päivän uutisten perässä juoksemiseen. Eikä se perustu myöskään pelkkiin osakkeisiin. Eikä euroon. Eikä makrotalouden sykleihin. Se perustuu laajaan hajauttamiseen, jolla kompensoidaan sekä osakkeiden että valuuttojen arvon muutokset ja talouden syklisyys. Tuo hajautus ei perustu vain intuitioon siitä, mitkä osakkeet tai omaisuusluokat käyttäytyvät eri tavoin, vaan oikeasta kurssidatasta laskettuihin korrelaatioihin.
Esitettäköön tässä joitakin lukuja vertailun vuoksi. Vertailuindeksinä käytän SPDR S&P 500 ETF:ää, joka siis seuraa mahdollisimman tarkasti S&P 500 -indeksiä. Vertailussa käytetään kahta lukua: annualisoitua tuottoa (CAGR) ja Sharpen lukua. Tulokset on nähtävissä Taulukossa 1. Laskelmat on tehty US dollareissa.
Taulukko 1. Annualisoitu tuotto ja Sharpen luku minun strategialleni (X) ja SPDR S&P 500 ETF:lle (SPY). Vuodet 2008-2011. *Vuosi 2012 alkuvuosi 15.6. asti.
| Year | CAGR X | CAGR SPY | Sharpe X | Sharpe SPY |
|---|---|---|---|---|
| 2012* | 10.8 % | 15.7 % | 1.34 | 1.19 |
| 2011 | 10.8 % | 1.9 % | 0.97 | 0.13 |
| 2010 | 18.4 % | 15.1 % | 1.66 | 0.72 |
| 2009 | 17.0 % | 26.4 % | 1.34 | 0.98 |
| 2008 | -8.0 % | -36.7 % | - | - |
Edellä esitetyistä numeroista voi nähdä, että minun strategiani tuotto on tasaisempaa kuin indeksin. Romahdusvuonna 2008 tulos painui 8 % miinukselle, kun taas indeksi tippui yli 36 %. Viime vuosi, joka oli lähes nollavuosi (indeksi tuotti 1,9 %), minun strategiani tuotto oli normaali reilu 10 %. Osakkeille hyvinä vuosina strategiani jää jälkeen, mutta voittaa sen takaisin huonoina vuosina.
Viimeisimmät puoli vuotta minulla on siis ollut rahaa kiinni tässä strategiassa. Kuva 1 havainnollistaa salkun tuottoa OMX Helsinki_GI:tä vastaan. Puolen vuoden tuotto on 8,44 %. Vertailuindeksi tuotti 1,61 %. Laskelmat on tehty euroissa.
 |
| Kuva 1. Salkun kehitys puolen vuoden aikana. Vertailuna OMX Helsinki_GI. |
Tämä strategia sopii minulle sen tasaisuuden vuoksi. Säilytän mielenrauhani, kun omaisuuteni arvo ei pompi ylös alas suhdanteiden mukaan. Se on jo jonkin arvoista itsessään. Kun otetaan huomioon, että pitkällä aikavälillä tämän strategian tuotto on käytännössä sama kuin indeksin, valinta on minulle selvä. Perinteisen talousteorian mallien mukaisestikin rationaalinen sijoittaja valitsee kahdesta saman tuoton antavasta sijoituksesta vähemmän volatiilin. Tämä on ymmärrettävää, koska vähemmän volatiilin sijoituksen voi muuttaa suuremman riskin omaavaksi lainarahalla, jolloin siis tuotto on parempi samalla riskillä. Minä en kuitenkaan lainarahoilla pelaa. Sen mielenrauhan vuoksi.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Puolimatkan krouvi
Aikaan ennen autoja, lentokoneita, ja junia matkan tekeminen oli haastavampaa kuin nykyään. Autolla tunneissa taittuvaan matkaan sai varata kävellen päiviä. Siksi oli hyvä, että matkan varrella oli paikkoja, joissa saattoi viettää yön. Ilmaisu puolimatkan krouvi viittaa tällaiseen paikkaan esimerkiksi kaupunkien puolivälissä. Tänä päivänä sanonnasta on tullut kielikuva, joka tarkoittaa puolivälin saavuttamista pidempikestoisessa projektissa.
Suurten taloudellisten tavoitteiden eteen työskentely on joskus kuin hidasta kävelyä. Matka taittuu, mutta vauhti on olematon. Siksi välitavoitteet ovat tärkeitä. Minä olen nyt ensimmäisen tavoitteen eli 100 000 €:n keräämisen suhteen puolimatkan krouvissa. On aika pysähtyä ja levätä.
En ole jaksanut viime kuukausina juurikaan blogia päivitellä. Ehkä syynä on jonkinlainen matkaväsymys. Tässä ovat kuitenkin lyhyesti luvut kahdelta viime kuulta. Huhtikuussa säästöjen määrä oli yhteensä 49 000,04 € eli kasvua edelliseen kuuhun on tullut 3,79 %. Lisäyksestä 1585,25 € oli pääoman lisäystä ja 0,43 % sijoitusten tuottoa. Toukokuussa säästöjä kertyi jo 50885,97 €, mikä tarkoittaa 3,85 % kasvua edelliseen kuuhun. Pääoman lisäystä oli 1558,04 € ja sijoitusten tuotto oli 0,67 %.
Vähitellen ääridefensiivisen strategiani etu alkaa näkyä. Siinä missä huhti-toukokuussa OMX Helsinki_GI tuotti -14,7 % (eli hävisi 14,7 %), minun strategiani on tuottanut 1,1 %. Vertailuna käytettävä indeksi sisältää osingot, mutta koskee vain Suomea. Vertailu ei ole reilu, mutta antaa ehkä ajattelemisen aihetta niille, jotka sijoittavat vain kotimaisiin osakkeisiin.
Jos tarkastellaan varsinaisesti sijoitettua pääomaa, olen strategian käytön alusta (16.12.2011) lähtien lyönyt indeksin. OMX Helsinki_GI on tuottanut 3,18 %, ja minun strategiani 7,84 %. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu pidemmällä aikavälillä. Tulen päivittelemään blogia melko harvakseltaan.
Suurten taloudellisten tavoitteiden eteen työskentely on joskus kuin hidasta kävelyä. Matka taittuu, mutta vauhti on olematon. Siksi välitavoitteet ovat tärkeitä. Minä olen nyt ensimmäisen tavoitteen eli 100 000 €:n keräämisen suhteen puolimatkan krouvissa. On aika pysähtyä ja levätä.
En ole jaksanut viime kuukausina juurikaan blogia päivitellä. Ehkä syynä on jonkinlainen matkaväsymys. Tässä ovat kuitenkin lyhyesti luvut kahdelta viime kuulta. Huhtikuussa säästöjen määrä oli yhteensä 49 000,04 € eli kasvua edelliseen kuuhun on tullut 3,79 %. Lisäyksestä 1585,25 € oli pääoman lisäystä ja 0,43 % sijoitusten tuottoa. Toukokuussa säästöjä kertyi jo 50885,97 €, mikä tarkoittaa 3,85 % kasvua edelliseen kuuhun. Pääoman lisäystä oli 1558,04 € ja sijoitusten tuotto oli 0,67 %.
Vähitellen ääridefensiivisen strategiani etu alkaa näkyä. Siinä missä huhti-toukokuussa OMX Helsinki_GI tuotti -14,7 % (eli hävisi 14,7 %), minun strategiani on tuottanut 1,1 %. Vertailuna käytettävä indeksi sisältää osingot, mutta koskee vain Suomea. Vertailu ei ole reilu, mutta antaa ehkä ajattelemisen aihetta niille, jotka sijoittavat vain kotimaisiin osakkeisiin.
Jos tarkastellaan varsinaisesti sijoitettua pääomaa, olen strategian käytön alusta (16.12.2011) lähtien lyönyt indeksin. OMX Helsinki_GI on tuottanut 3,18 %, ja minun strategiani 7,84 %. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu pidemmällä aikavälillä. Tulen päivittelemään blogia melko harvakseltaan.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Maaliskuu: Kevät vai takatalvi?
Kevät on kai hiljalleen tulossa. Aurinko paistaa ja pakkaset hellittävät. Eräs tunnettu talouslehti rinnasti kevään tulon siihen, mitä viime kuukausina on tapahtunut pörssissä. Näkymät kääntyivät positiivisemmiksi, kun päivät alkoivat taas pidentyä. Mutta kuten niin usein keväällä, takatalvi voi yllättää. Kääntyvätkö kurssit vielä pakkasen puolelle? Siitä on monenlaista näkemystä, ja hyvä niin.
Sain säästöön yhteensä 1 624,01 €, mikä alkaa jo muistuttamaan normaalin kuukauden summaa. Viime kuukausina kun menot ovat olleet turhan suuria. Pitkässä juoksussa vaihtelevat säästösummat onneksi tasoittuvat. Nyt kasassa on yhteensä 47 212,97 €. Kasvua edelliseen kuukauteen on tullut 3,01 %, josta sijoitusten tuotto -0.53 %. Alkuvuoden hurjan nousukiidon jälkeen kurssit ovat tasoittuneet.
Tavoitteiden osalta olen hiukan jäljessä aikataulusta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nyt minun pitäisi olla jo ensimmäisen välitavoitteen puolivälissä. Realistisesti 50 000 € on saavutettavissa toukokuussa ja vuoden loppuun tultaessa 60 000 €. Mutta olen vielä luottavainen tavoitteen saavuttamisen suhteen (100 000 € 31.12.2014), koska aikaa on vielä runsaasti ja alkuperäinen suunnitelma oli laadittu konservatiivisesti.
Sain säästöön yhteensä 1 624,01 €, mikä alkaa jo muistuttamaan normaalin kuukauden summaa. Viime kuukausina kun menot ovat olleet turhan suuria. Pitkässä juoksussa vaihtelevat säästösummat onneksi tasoittuvat. Nyt kasassa on yhteensä 47 212,97 €. Kasvua edelliseen kuukauteen on tullut 3,01 %, josta sijoitusten tuotto -0.53 %. Alkuvuoden hurjan nousukiidon jälkeen kurssit ovat tasoittuneet.
Tavoitteiden osalta olen hiukan jäljessä aikataulusta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nyt minun pitäisi olla jo ensimmäisen välitavoitteen puolivälissä. Realistisesti 50 000 € on saavutettavissa toukokuussa ja vuoden loppuun tultaessa 60 000 €. Mutta olen vielä luottavainen tavoitteen saavuttamisen suhteen (100 000 € 31.12.2014), koska aikaa on vielä runsaasti ja alkuperäinen suunnitelma oli laadittu konservatiivisesti.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Pienistä säästöistä syntyy suuri summa
Lupasin kirjoitella siitä, miten olen onnistunut karsimaan menojani vaikuttamatta elintasooni. Käytännössä tämä tapahtui käymällä yksi kerrallaan läpi kaikki suuremmat kuukausittaiset kulut ja miettimällä, missä maksan liikaa. Tällaisia menoja löytyi muutama, kuten voi nähdä Taulukosta 1. Seuraavaksi perustelen, miten sain laskettua kustannusta, ja miksi se ei vaikuttanut elintasooni.
Taulukko 1. Menojen karsinta. Verotiedot salattu yksityisyyden suojaamiseksi.
Näiden lisäksi tarkistin myös sähkölaskuni, mutta se oli jo optimaalinen, joten sen kautta en saanut säästöä. Vesi ja lämmitys sisältyvät kiinteänä yhtiövastikkeeseen, joten niihin en voinut vaikuttaa. Asumiskuluja olen käsitellyt aiemmin ja ruoasta aion kirjoittaa pitemmän jutun, joten keskityn nyt vain yllä mainittuihin kuluihin.
Ensinnäkin onnistuin optimoimaan verojani muuttamalla Helsingistä Espooseen, jossa on alhaisempi veroprosentti (18,50 % vs. 17,75 %). Toki Kauniaisissa olisi vielä alhaisempi prosentti (16,50 %), mutta asuminen olisi muuten todennäköisesti kalliimpaa. Kotikunnan vaihto oli minulle loppujen lopuksi helppo valinta, koska käyn kuitenkin töissä Espoossa. Henkilökohtainen mieltymys asuinympäristön suhteenkin oli vuosien kuluessa muuttunut, joten itseasiassa tämä muutos mielestäni paransi elintasoani. Tuollainen 0,75 % muutos veroissa toisi 3000 € / kk tienaavalle lisää 22,50 € / kk. Tämä saattaa tuntua vähältä, mutta yhdessä muiden säästöjen kanssa sillä on väliä. Suurempi verosäästö minulle tuli kuitenkin verovähennysten kautta. Vero-ohjeiden läpikäymiseen käytetyt tunnit maksavat kyllä itsensä hyvin takaisin.
Toinen itsestään selvä säästö, joka seurasi muutosta, oli bussilipun halventuminen, koska minun ei enää tarvitse kulkea kunnan rajan yli. Tällöin kaupungin sisäinen lippu riittää hyvin. Satunnaiset Helsingissä käynnit voin maksaa bussikortille ladatulla rahalla. Tämä tulee halvemmaksi kuin seutulipun ostaminen pitemmäksi aikaa. Näillä näkymin Helsingin seudun liikenne siirtyy uudenlaiseen vyöhykelippujärjestelmään parin vuoden sisällä, joten silloin kulujen optimointi täytyy taas miettiä uudelleen.
Internet-laskusta sain myös tiputettua pari kymppiä pois. Minulla oli aiemmin nopein liittymä, joka oli saatavissa. Tämän liittymän tarpeellisuus oli melko huonosti perusteltavissa, varsinkin, kun pääasiallinen netin käyttöni koostuu toimista, jotka eivät vaadi nopeaa yhteyttä. Vaihdoin operaattoria ja liittymän nopeutta sellaiseksi, joka vastaa todellisia tarpeitani. Liittymä on edelleen nopea, joten en ole huomannut mitään eroa aikaisempaan. Suurimpia nopeuksia tarvitsevat ehkä vain suuria tiedostoja lataavat ja reaaliaikaisia pelejä verkossa pelaavat. Näissäkin tapauksissa nopeutta rajoittaa usein jokin muu seikka kuin oman liittymän nopeus.
Vaihdoin puhelinoperaattoria samaksi kuin nettioperaattori. Tämä yhdessä sen kanssa, että valitsin todelliseen käyttöön perustuvan laskutuksen, auttoi tiputtamaan puhelin laskun kiinteästä noin 20 €:sta käyttöön perustuvaan keskimäärin noin 7 €:oon kuukaudessa. Tämä on jälleen asia, joka riippuu omista tarpeista, ja vaatii siksi analyysin käyttötottumuksista. Puhelinoperaattorit ovat enemmän kuin valmiita auttamaan tässä erilaisten laskureiden ja tarjousten muodossa. Vaarana on toki, että samassa yhteydessä myydään jotain ylimääräistä, mutta tarkkana olemalla voi välttyä tältä.
Edellä mainituista menoista karsiminen on tuonut Taulukon 1 mukaan 176 €:n säästöt kuukausittain. Tuo lukema menee helposti yli 200 € / kk ruokamenoista karsimalla. Ruoasta on kyllä mahdollista tinkiä paljon enemmänkin, mutta kun tarkoitus on pitää elintaso vakiona, niin en ole ryhtynyt aggressiivisiin toimiin ruokakulujen optimoinnin suhteen. Näissä asioissa kun kuitenkin maku ratkaisee. Mutta tästä kirjoitan vielä erikseen enemmän.
Taulukko 1. Menojen karsinta. Verotiedot salattu yksityisyyden suojaamiseksi.
| Meno | Vanha kustannus | Uusi kustannus | Säästö |
|---|---|---|---|
| Verot | - | - | 101 € |
| Bussilippu | 83 € | 41 € | 42 € |
| Internet | 50 € | 30 € | 20 € |
| Puhelin | 20 € | 7 € | 13 € |
| Yhteensä | 176 € |
Näiden lisäksi tarkistin myös sähkölaskuni, mutta se oli jo optimaalinen, joten sen kautta en saanut säästöä. Vesi ja lämmitys sisältyvät kiinteänä yhtiövastikkeeseen, joten niihin en voinut vaikuttaa. Asumiskuluja olen käsitellyt aiemmin ja ruoasta aion kirjoittaa pitemmän jutun, joten keskityn nyt vain yllä mainittuihin kuluihin.
Ensinnäkin onnistuin optimoimaan verojani muuttamalla Helsingistä Espooseen, jossa on alhaisempi veroprosentti (18,50 % vs. 17,75 %). Toki Kauniaisissa olisi vielä alhaisempi prosentti (16,50 %), mutta asuminen olisi muuten todennäköisesti kalliimpaa. Kotikunnan vaihto oli minulle loppujen lopuksi helppo valinta, koska käyn kuitenkin töissä Espoossa. Henkilökohtainen mieltymys asuinympäristön suhteenkin oli vuosien kuluessa muuttunut, joten itseasiassa tämä muutos mielestäni paransi elintasoani. Tuollainen 0,75 % muutos veroissa toisi 3000 € / kk tienaavalle lisää 22,50 € / kk. Tämä saattaa tuntua vähältä, mutta yhdessä muiden säästöjen kanssa sillä on väliä. Suurempi verosäästö minulle tuli kuitenkin verovähennysten kautta. Vero-ohjeiden läpikäymiseen käytetyt tunnit maksavat kyllä itsensä hyvin takaisin.
Toinen itsestään selvä säästö, joka seurasi muutosta, oli bussilipun halventuminen, koska minun ei enää tarvitse kulkea kunnan rajan yli. Tällöin kaupungin sisäinen lippu riittää hyvin. Satunnaiset Helsingissä käynnit voin maksaa bussikortille ladatulla rahalla. Tämä tulee halvemmaksi kuin seutulipun ostaminen pitemmäksi aikaa. Näillä näkymin Helsingin seudun liikenne siirtyy uudenlaiseen vyöhykelippujärjestelmään parin vuoden sisällä, joten silloin kulujen optimointi täytyy taas miettiä uudelleen.
Internet-laskusta sain myös tiputettua pari kymppiä pois. Minulla oli aiemmin nopein liittymä, joka oli saatavissa. Tämän liittymän tarpeellisuus oli melko huonosti perusteltavissa, varsinkin, kun pääasiallinen netin käyttöni koostuu toimista, jotka eivät vaadi nopeaa yhteyttä. Vaihdoin operaattoria ja liittymän nopeutta sellaiseksi, joka vastaa todellisia tarpeitani. Liittymä on edelleen nopea, joten en ole huomannut mitään eroa aikaisempaan. Suurimpia nopeuksia tarvitsevat ehkä vain suuria tiedostoja lataavat ja reaaliaikaisia pelejä verkossa pelaavat. Näissäkin tapauksissa nopeutta rajoittaa usein jokin muu seikka kuin oman liittymän nopeus.
Vaihdoin puhelinoperaattoria samaksi kuin nettioperaattori. Tämä yhdessä sen kanssa, että valitsin todelliseen käyttöön perustuvan laskutuksen, auttoi tiputtamaan puhelin laskun kiinteästä noin 20 €:sta käyttöön perustuvaan keskimäärin noin 7 €:oon kuukaudessa. Tämä on jälleen asia, joka riippuu omista tarpeista, ja vaatii siksi analyysin käyttötottumuksista. Puhelinoperaattorit ovat enemmän kuin valmiita auttamaan tässä erilaisten laskureiden ja tarjousten muodossa. Vaarana on toki, että samassa yhteydessä myydään jotain ylimääräistä, mutta tarkkana olemalla voi välttyä tältä.
Edellä mainituista menoista karsiminen on tuonut Taulukon 1 mukaan 176 €:n säästöt kuukausittain. Tuo lukema menee helposti yli 200 € / kk ruokamenoista karsimalla. Ruoasta on kyllä mahdollista tinkiä paljon enemmänkin, mutta kun tarkoitus on pitää elintaso vakiona, niin en ole ryhtynyt aggressiivisiin toimiin ruokakulujen optimoinnin suhteen. Näissä asioissa kun kuitenkin maku ratkaisee. Mutta tästä kirjoitan vielä erikseen enemmän.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Helmikuun tulos
Taas on kuukausi takana. Kurssinousu on jatkunut vahvana, varsinkin USA:ssa, jossa viime vuoden huiput on jo ohitettu. Voi olla, että tänä vuonna hätyytellään jo vuoden 2008 lukemia. Paljon tästä johtuu siitä, että USA:ssa ei alunperinkään jouduttu viime vuonna samanlaisen monttuun, kuin esimerkiksi Suomessa. Suomalaisiin osakkeisiin oikea-aikaisesti sijoittanut on tosin voinut keräillä kymmenien prosenttien voittoja viime kuukausina. Tosin oikea-aikaisuus on vaikea laji.
Helmikuussa en saanut säästöön kovin paljon, koska maksettavaksi tuli mm. ammattiliiton jäsenmaksu, huonekaluja sekä osa lomamatkasta etukäteen. Mikään näistä kuluista ei tietenkään ollut tiukasti pakollinen, mutta jokaisen niistä katson hyödylliseksi tavalla tai toisella. Sijoitettavaa rahaa jäi siis 568,88 €. Yhteensä rahaa on siis kertynyt 45 834,26 €. Kasvua edellisestä kuusta on tullut 1,43 %, josta sijoitustuloja on 0,15 %.
Mielenkiintoni talousasioiden seuraamiseen on ollut viime aikoina laimeahkoa, koska samat teemat vain toistuvat kerta toisensa jälkeen. Toinen asiaan vaikuttava seikka on se, että minulla ei rahaa kiinni suuririskisissä sijoituksissa. Olenkin kääntänyt huomioni blogin alkuperäisen otsikon mukaisesti menojen karsimiseen. Olen keksinyt, miten saada säästöön kuukausittain pari sataa eroa enemmän silti tinkimättä elintasosta. Mutta tästä kirjoittelen erikseen myöhemmin.
Helmikuussa en saanut säästöön kovin paljon, koska maksettavaksi tuli mm. ammattiliiton jäsenmaksu, huonekaluja sekä osa lomamatkasta etukäteen. Mikään näistä kuluista ei tietenkään ollut tiukasti pakollinen, mutta jokaisen niistä katson hyödylliseksi tavalla tai toisella. Sijoitettavaa rahaa jäi siis 568,88 €. Yhteensä rahaa on siis kertynyt 45 834,26 €. Kasvua edellisestä kuusta on tullut 1,43 %, josta sijoitustuloja on 0,15 %.
Mielenkiintoni talousasioiden seuraamiseen on ollut viime aikoina laimeahkoa, koska samat teemat vain toistuvat kerta toisensa jälkeen. Toinen asiaan vaikuttava seikka on se, että minulla ei rahaa kiinni suuririskisissä sijoituksissa. Olenkin kääntänyt huomioni blogin alkuperäisen otsikon mukaisesti menojen karsimiseen. Olen keksinyt, miten saada säästöön kuukausittain pari sataa eroa enemmän silti tinkimättä elintasosta. Mutta tästä kirjoittelen erikseen myöhemmin.
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
"Eläköityminen" ulkomailla
Monella meistä on joskus käynyt mielessä idea muuttamisesta ulkomaille. Erityisesti niillä, jotka haaveilevat taloudellisesta riippumattomuudesta, muutto halvempaan maahan voi nopeuttaa tuon tavoitteen saavuttamista. Suomessa eläminen on kuitenkin suhteellisen kallista. Toki hyvinvointiyhteiskuntamme takaa monia palveluja ja etuisuuksia, joista muissa maissa saa vain haaveilla. Mutta yleensä noista eduista hyötyvät eniten ne, jotka ovat vähäosaisimpia, kuten työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, invalidit, yms. Seuraavaksi keskityn lähinnä siihen, miten kalliiksi tai halvaksi eläminen muissa maissa voisi tulla, jos jätetään huomiotta yhteiskunnan tarjoamat palvelut.
Löysin laskelman, jossa on otettu vertailukohdaksi New Yorkin elinkustannukset (http://www.numbeo.com/cost-of-living/rankings_by_country.jsp). Valitsin indeksin, joka sisältää sekä päivittäistavaroiden että asumisen hinnan. Kun New Yorkissa indeksi on 100, Suomessa päästään arvoon 76,94. Jos asuminen jätetään huomiotta, indeksi on myös suomessa noin 100. Tämä lukema koskee koko Suomea, joten esimerkiksi Helsingissä saatetaan päätyä oikeasti korkeampiin lukemiin. Käytän kuitenkin edellä mainittua lukemaa vertailun pohjana. Oletetaan, että Suomessa taloudellinen riippumattomuus edellyttää 500 000 €:a. Mitä siihen tarvitaan muualla? Taulukko 1 näyttää tämän joidenkin maiden osalta.
Taulukko 1. Taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavat rahat eri maissa.
Olen ottanut tähän vain joitakin mielenkiintoisia poimintoja. Ensinnäkin naapurimaassamme Norjassa eläminen on tunnetusti kallista ja siellä tarvitaankin rahaa noin puolitoista kertaisesti Suomeen verrattuna. Sen sijaan Yhdysvallat jää taakse vertailussa eli Atlantin toisella puolella olisi halvempaa jättäytyä omien rahojen varaan. Niille, jotka suunnittelevat pakenevansa Rio de Janeiroon, vertailu tietää huonoja uutisia. Eläminen on siellä vain noin viidenneksen halvempaa kuin Suomessa. Itärajan takana pärjää jo 35 % halvemmalla. Yllätys minulle oli Tsekki, joka on lähes 40 % halvempi kuin Suomi.
Toisaalta etelän lämpöön kaipaavat voivat harkita Malesiaa vakavasti. Se on vain hitusen suomalaisten turistien suosikkia Thaimaata kalliimpi, mutta käsittääkseni myönteisempi maahanmuuttajia kohtaan. Näissä maissa kustannukset ovat vain puolet Suomen tasosta. Etälä-Amerikasta löytyy tätäkin halvempi maa, Ecuador, joka on maantieteensä puolesta kiinnostava paikka, koska maahan kuuluu niin rannikkoa, vuoristoa, kuin viidakkoakin. Vertailun halvin maa on Intia, jossa pärjää alle kolmanneksella Suomen pääomasta. Itse olisin näistä vaihtoehdoista kiinnostunein Ecuadorista, koska siellä asuu jo joitakin tuttujani.
Ulkomaille muuttaminen on tosin iso juttu useimmille ihmisille, jos oma elämä on pyörinyt lähinnä Suomessa. Uusi kulttuuri, uusi kieli, ja uusi elinympäristö voivat olla monelle liikaa. Monista käytännön asioistakin on huolehdittava. Osa näistä on vain järjestelykysymyksiä, mutta osassa tarvitaan jo vähän tuuriakin (vrt. esim. Green Card USA:an). Maahanmuuttajaa kohdellaan eri tavalla kuin turistia, ja joihinkin maihin viisumin saaminen voi olla vaikeaa. Työn perusteella viisumin voi ehkä saada, mutta, jos on tulossa maahan vain "laiskottelemaan" omilla rahoilla, niin tämä voi olla työläämpää. Näistä käytännön asioista kannattaa kysellä ihmisiltä, jotka ovat oikeasti asuneet kohdemaassa, jottei vastaan tule ikäviä yllätyksiä.
Löysin laskelman, jossa on otettu vertailukohdaksi New Yorkin elinkustannukset (http://www.numbeo.com/cost-of-living/rankings_by_country.jsp). Valitsin indeksin, joka sisältää sekä päivittäistavaroiden että asumisen hinnan. Kun New Yorkissa indeksi on 100, Suomessa päästään arvoon 76,94. Jos asuminen jätetään huomiotta, indeksi on myös suomessa noin 100. Tämä lukema koskee koko Suomea, joten esimerkiksi Helsingissä saatetaan päätyä oikeasti korkeampiin lukemiin. Käytän kuitenkin edellä mainittua lukemaa vertailun pohjana. Oletetaan, että Suomessa taloudellinen riippumattomuus edellyttää 500 000 €:a. Mitä siihen tarvitaan muualla? Taulukko 1 näyttää tämän joidenkin maiden osalta.
Taulukko 1. Taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavat rahat eri maissa.
| Maa | Indeksi | Pääoma |
|---|---|---|
| Norja | 116,85 | 759 358 € |
| Suomi | 76,94 | 500 000 € |
| Yhdysvallat | 66,64 | 433 065 € |
| Brasilia | 62,80 | 408 110 € |
| Venäjä | 50,07 | 325 383 € |
| Tsekki | 46,98 | 305 303 € |
| Malesia | 39,75 | 258 318 € |
| Thaimaa | 38,44 | 249 805 € |
| Ecuador | 37,00 | 240 447 € |
| Intia | 24,38 | 158 435 € |
Olen ottanut tähän vain joitakin mielenkiintoisia poimintoja. Ensinnäkin naapurimaassamme Norjassa eläminen on tunnetusti kallista ja siellä tarvitaankin rahaa noin puolitoista kertaisesti Suomeen verrattuna. Sen sijaan Yhdysvallat jää taakse vertailussa eli Atlantin toisella puolella olisi halvempaa jättäytyä omien rahojen varaan. Niille, jotka suunnittelevat pakenevansa Rio de Janeiroon, vertailu tietää huonoja uutisia. Eläminen on siellä vain noin viidenneksen halvempaa kuin Suomessa. Itärajan takana pärjää jo 35 % halvemmalla. Yllätys minulle oli Tsekki, joka on lähes 40 % halvempi kuin Suomi.
Toisaalta etelän lämpöön kaipaavat voivat harkita Malesiaa vakavasti. Se on vain hitusen suomalaisten turistien suosikkia Thaimaata kalliimpi, mutta käsittääkseni myönteisempi maahanmuuttajia kohtaan. Näissä maissa kustannukset ovat vain puolet Suomen tasosta. Etälä-Amerikasta löytyy tätäkin halvempi maa, Ecuador, joka on maantieteensä puolesta kiinnostava paikka, koska maahan kuuluu niin rannikkoa, vuoristoa, kuin viidakkoakin. Vertailun halvin maa on Intia, jossa pärjää alle kolmanneksella Suomen pääomasta. Itse olisin näistä vaihtoehdoista kiinnostunein Ecuadorista, koska siellä asuu jo joitakin tuttujani.
Ulkomaille muuttaminen on tosin iso juttu useimmille ihmisille, jos oma elämä on pyörinyt lähinnä Suomessa. Uusi kulttuuri, uusi kieli, ja uusi elinympäristö voivat olla monelle liikaa. Monista käytännön asioistakin on huolehdittava. Osa näistä on vain järjestelykysymyksiä, mutta osassa tarvitaan jo vähän tuuriakin (vrt. esim. Green Card USA:an). Maahanmuuttajaa kohdellaan eri tavalla kuin turistia, ja joihinkin maihin viisumin saaminen voi olla vaikeaa. Työn perusteella viisumin voi ehkä saada, mutta, jos on tulossa maahan vain "laiskottelemaan" omilla rahoilla, niin tämä voi olla työläämpää. Näistä käytännön asioista kannattaa kysellä ihmisiltä, jotka ovat oikeasti asuneet kohdemaassa, jottei vastaan tule ikäviä yllätyksiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)